Vuoden syöpäsairaanhoitajan terveiset

Olen Sirpa Janttonen ja työskentelen Kuopion yliopistollisen sairaalan naistenkeskuksen syöpäsairaanhoitajana. Ajattelin kirjoittaa sinulle hieman itsestäni, kuka olen ja mistä tulen.

Juureni ovat Pohjois-Karjalassa pienessä maalaiskylässä. Maatalouden töihin oli osallistuttava jo hyvin nuorena yhdessä veljeni kanssa. Aina se ei ollut kovin mieluista, kun aurinko paistoi ja naapurin lapset saivat lähteä vaikkapa uimaan läheiselle lammelle. Näin jälkeenpäin ajatellen olen erittäin kiitollinen tuosta ajasta vanhemmilleni, koska he opettivat minulle työn merkityksen elämässä. He opettivat minulle myös, että auta heikompia ja sairaita niissä tilanteissa, kun he eivät siihen itse kykene. Tuohon aikaan naapuriapu ja yhteisöllisyys olivat vahvasti läsnä arjessa. Luulen, että nuo elämänohjeet saivat minut aikanaan hakeutumaan sairaanhoitajaopintoihin.

Koen olevani jo melko ”konkari” hoitamaan gynekologisia syöpäpotilaita hoitopolun eri vaiheissa. Minulle on aina ollut tärkeää potilaan kokonaisvaltainen hoito, mukaan lukien omaiset. Hehän sitä arkea siellä kotona elävät yhdessä potilaan kanssa ja voivat tarvita siihen tukea. Lähes kahdenkymmenen vuoden ajan tein vuorotyötä naisten osastolla, toimin lääkehoitopoliklinikalla hoidonsuunnittelijana sekä annoin erilaisia syöpähoitoja potilaille. Sädehoidossa työskentely on myös tuttua joiltain osin vuosien varrelta.

Vuodesta 2021 lähtien olen ollut nykyisessä työssäni. Tämänhetkinen toimenkuvani on melko laaja. Olen mukana moniammatillisissa kokouksissa, missä tehdään potilaille hoitosuunnitelmia. Työhöni kuuluu paljon potilaiden ohjaamista niin sädehoidon, kuin solunsalpaajahoidonkin yhteydessä. Toimin yhteyshenkilönä potilaille ja omaisille sairaalaan päin. He voivat soittaa minulle mieltä askarruttavissa asioissa, missä tahansa hoitonsa vaiheessa. Monesti jo keskustelu auttaa pääsemään asiassa eteenpäin, varsinkin jos mielessä vallitsee kaaos eikä ulospääsyä tunnu löytyvän. Tarvittaessa ohjaan potilaita eteenpäin esimerkiksi psyykkisen tuen piiriin. Tärkeää on myös kartoittaa potilaan taloudellinen tilanne ja teenkin paljon yhteistyötä sosiaalityöntekijän kanssa. Vuoden ajan olen ollut kehittämässä myös gynekologisen syöpäpotilaan digihoitopolkua sairaalassamme.

Pyrin antamaan potilaille tietoa esimerkiksi syöpäyhdistyksen toiminnasta ja erilaisista kuntoutuksen muodoista sekä vertaistukitoiminnasta. Teen jonkin verran yhteistyötä muiden sairaaloiden syöpähoitajien kanssa, koska meillä on paljon yhteisiä potilaita ja näin tiedonkulku on sujuvampaa. Yritän työssäni olla ”ihminen ihmiselle”, mikä tarkoittaa matalaa kynnystä heidän yhteydenotoilleen sekä riittävästi aikaa keskustelulle, käytiinpä sitä puhelimessa tai kasvotusten.

Mikä sitten auttaa jaksamaan tässä työssä? Kyllä se on se ihminen ja vuorovaikutus hänen kanssaan. Jokainen päivä on erilainen ja koskaan en tiedä mitä päivä tuo tullessaan. Asiat tuntuvat välillä vaikeilta ja olevan aivan solmussa, mutta yhdessä potilaan kanssa pyritään solmuja aukomaan. Oma roolini tässä työssä on kulkea potilaan ja omaisen rinnalla pieni hetki, silloin kun he ovat heikommillaan ja haavoittuvimmillaan. Toki oma elämä täytyy olla tasapainossa ja minäkin hoitajana tarvitsen vierelläkulkijoita omassa arjessani. Minulle tärkeitä asioita on liikkuminen luonnossa, kulttuuriharrastukset sekä puuhastelu lastenlasten kanssa.

Hiljattain saamani vuoden syöpäsairaanhoitaja tunnustus lämmittää kovasti mieltä ja auttaa taas eteenpäin tässä haastavassa, mutta niin upeassa työssä teidän potilaiden kanssa.

Sirpa Janttonen

Syöpäsairaanhoitaja