• Gysy sliderkuva

Ulkosynnytin syöpä

eri syöpämuotojen värinauhat

​​​​​​​​​Ulkosynnytinsyöpä on melko harvinainen, mutta se on kuitenkin viime vuosikymmeninä yleistynyt sekä Suomessa että muissa länsimaissa. Nykyisin uusia tapauksia todetaan noin 100 vuodessa (Syöpärekisteri 2017). Kaksi kolmasosaa potilaista on yli 65-vuotiaita, mutta HPV-infektioiden yleistymisen myötä noin 10 % potilaista on alle 40-vuotiaita.​

Riskitekijät

Ulkosynnytinsyövän riski lisääntyy ikääntymisen myötä. Riskiä lisäävät myös tupakointi, ulkosynnyttimien ihosairaudet kuten valkojäkälä sekä genitaalialueen HPV-infektio.

Ikääntyminen on ulkosynnytinsyövän samoin kuin monen muunkin syövän riskitekijä. Lähes 70 % ulkosynnytinsyövistä todetaan yli 65-vuotiailla. Väestön ikääntyminen lisää syöpätapauksia, mutta mekanismit jotka johtavat riskin lisääntymiseen iän myötä ovat kuitenkin pääosin tuntemattomia.

keltainen koivunlehti

Tupakoinnin ja erityisesti tupakoinnin ja samanaikaisen HPV-infektion on todettu lisäävän ulkosynnytinsyövän riskiä. Tämä riskin lisääntyminen näyttää toteutuvan erityisesti nuoremmilla ulkosynnytinsyöpäpotilailla, joista usealla on aiemmin ollut HPV-infektion aiheuttamia solumuutoksia kohdunkaulakanavassa.
Muita ulkosynnytinsyövän riskiä lisääviä tiloja ovat eri ihosairaudet ulkosynnyttimien alueella; dystrofiat, vulviitit ja erityisesti LS eli valkojäkälä; arviolta neljässä prosentissa valkojäkälälöydöksistä tapahtuu syöväksi kehittyminen 12 vuoden aikana.

Riskitekijät: lisääntyy ikääntymisen myötä, tupakointi lisää riskiä, ulkosynnyttimien ihosairaudet kuten valkojäkälä sekä HPV-infektio

Oireet: pitkittynyt kutina, kirvely, valkovuoto, verinen vuoto, kirvely virtsatessa tai haavauma ulkosynnyttimissä

Hoito: leikkaus suunnitellaan yksilöllisesti

Ulkosynnyttimien alueella esiintyy myös ns. syövän esiasteita, joista osa liittyy HPV-infektioon ja osa ihosairauksiin kuten valkojäkälään. Näiden tilojen taudinmääritys, hoito ja seuranta toteutetaan naistentautiyksikössä.

Oireet

Ulkosynnyttimien syövän oireita ovat pitkittynyt kutina, kirvely, valkovuoto, verinen vuoto, kirvely virtsatessa tai haavauma ulkosynnyttimissä.

Hoito

Leikkaus suunnitellaan yksilöllisesti kasvaimen koon ja levinneisyyden perusteella . Usein käytetään vartijaimusolmuketutkimusta.
​​​​​​​​​​
Ulkosynnyttimien syövän hoidon perusta on leikkaus. Aiemmin käytössä olleet leikkausmenetelmät johtivat merkittävään leikkauksen jälkeiseen sairastavuuteen. Nykyisin leikkaushoito suunnitellaan yksilöllisemmin kuitenkin hoitotuloksista tinkimättä.  Hyvin varhaisvaiheen kasvaimessa voidaan käyttää ainoastaan kasvaimen paikallista poistoa, mutta koska ulkosynnytinsyöpä leviää imuteitse, on usein tarpeen leikkauksessa selvittää myös nivustaipeen/nivustaipeiden imurauhasten tilanne. Imurauhasten tilan selvittelyssä käytetään joko ns. vartijaimusolmuketutkimusta tai sitten imurauhasten poistoa nivustaipeista.

Kookkaissa kasvaimissa, tai kasvaimissa jotka sijaitsevat lähellä virtsaputkea tai peräaukkoa on usein tarpeen käyttää plastiikkakirurgisia kielekkeitä.  Hyvin kookkaissa kasvaimissa tai kasvaimissa, jotka kasvavat lähielimiin voidaan leikkauksessa joutua poistamaan virtsaputki, virtsarakko tai peräsuoli. Tällaiset leikkaukset tehdään gynekologin, urologin, suolikirurgin ja plastiikkakirurgin yhteistyönä.
Ulkosynnyttimien leikkausten tavallisin komplikaatio on leikkaushaavojen tulehtuminen ja aukeaminen. Tätä riskiä vähentämään käytetään tilapäistä paksusuoliavannetta erityisesti, mikäli kasvain sijaitsee peräaukon lähellä. Tällainen ns. suojaava avanne voidaan yleensä sulkea noin 3kk kuluttua.

Leikkauksesta toivutaan leikkaavassa yksikössä yleensä ainakin muutama päivä. Leikkaushaavojen paranemista seurataan tarvittaessa poliklinikkakäynneillä 1-2 viikon välein. Virtsaputken suulle ulottuvien leikkaushaavojen parantumisen varmistamiseksi käytetään usein virtsakatetria 1-2viikkoa. Mikäli haavojen sulussa on tarvittu laajoja plastiikkakirurgisia kielekkeitä, on ”istumakielto” tarpeen jopa 6 viikon ajan. Niille potilaille joita joudutaan poistamaan useita nivusalueen imusolmukkeita, kehittyy varsin usein pysyvä alaraajojen turvotus (lue lisää sivulta Lymfaturvotus).

Tutkimukset

Krooninen kutina (45 %), kirvely, parantumaton haavauma (14 %), verinen vuoto ja suurentuneet nivustaipeen imusolmukkeet ovat ulkosynnytinsyövän tavallisimpia oireita. Syövän toteaminen perustuu aina koepalan mikroskooppiseen tutkimukseen.
​​​​​Ulkosynnyttimien kutina on ulkosynnytinsyövän tavallisin oire. Oireen vaikeusaste voi vaihdella ajanjaksosta toiseen ja usein oiretta on hoidettu huonolla menestyksellä esimerkiksi hiivalääkityksellä tai oireen on tulkittu johtuvan ihon kuivumisesta. Taudinmäärityksen viivästymisen estämiseksi onkin tärkeää, että pitkittyneen oireen selvittelyssä muistetaan ulkosynnytinsyövän mahdollisuus. Kipu, virtaamisvaikeudet ja esimerkiksi verenvuoto ulostamisen yhteydessä voivat olla merkkejä taudin leviämisestä ympäröiviin elimiin.

Ulkosynnyttimien syövän taudinmääritys perustuu epäilyttävältä alueelta otettavaan koepalaan. Koepala tulee pyrkiä ottamaan koko muutoksen paksuudelta paikallispuudutuksessa. Koepalan otto on mahdollista perusterveydenhuollossa, työterveyshuollossa tai yksityislääkärillä. Mikäli koepala paljastaa pahanlaatuisen kasvaimen, on jatkohoidon suunnittelu ohjattava gynekologisten syöpätautien yksikköön. Lähete naistentautiyksikköön on tarpeen myös tilanteissa joissa koepaloissa ei syöpää löydy, mutta oireet jatkuvat hankalina.

Muu hoito

​Sädehoitoa sekä solunsalpaajahoitoa voidaan käyttää sekä erikseen että yhdistettynä ns. kemosädehoitona. Uusiutuneen taudin hoidossa hoitolinjaukset tehdään tapauskohtaisesti.
​Ulkoista sädehoitoa tai nykyään useammin solunsalpaajahoidolla tehostettu ns. kemosädehoitoa annetaan ulkosynnyttimien ja lantion alueelle leikkauksen jälkeen, mikäli nivustaipeessa/nivustaipeissa todetaan imurauhasmetastasointi tai mikäli leikkauksessa aikaansaatu ns. tervekudosmarginaali puuttuu tai on hyvin pieni. Sädehoitoa käytetään myös tilanteissa joissa leikkaushoitoon ei katsota olevan mahdollisuuksia tai jos kasvain uusii eikä sädehoitoa ole tarvittu leikkaushoidon jälkeen.
Harvinaisena muotona kemosädehoidossa on tilanne jossa laajasti paikallisesti levinnyt kasvain pyritään tällä hoidolla saattamaan kirurgisen hoidon piiriin.
Solunsalpaajien teho ulkosynnytinsyövässä on vähäinen ja tulee kysymykseen ainoastaan taudin uusimisen yhteydessä tai tilanteessa jossa taudin laajan levinneisyyden (kaukometastasointi) takia muut hoitomuodot eivät ole käytettävissä

© Suomen Gynekologiset Syöpäpotilaat ry - Gynekologiska Cancerpatienterna i Finland rf | Webmaster Svenna Martens