• Gysy sliderkuva

Kohdunkaula syöpä

eri syöpämuotojen värinauhat

Kohdunkaulan syöpä syntyy pääosin papilloomaviruksen aiheuttamien solumuutosten seurauksena kohdunkaulan levyepiteeli- tai rauhassolukkoon. Esiastemuutokset voidaan todeta Papa-näytteessä ja ne ovat näin hoidettavissa ennen varsinaiseksi syöväksi kehittymistä.

Kohdunkaulan syöpää todetaan vuosittain noin 170 uutta tapausta (Syöpärekisteri 2017) ja se on kolmanneksi yleisin gynekologinen syöpä Suomessa. Kohdunkaulan syövän esiintymistä Suomessa on vähentänyt 1960-luvulla aloitettu Papa- eli kohdunkaulan irtosoluseulonta. Tämän ansiosta Suomessa kohdunkaulan syöpä todetaan yleensä jo varhaisessa vaiheessa. Kohdunkaulan syövän hoidon valinta ja potilaan ennuste riippuvat kasvaimen levinneisyydestä, joka ilmaistaan levinneisyysluokituksen (FIGO) avulla.

Riskitekijät

Papilloomaviruksen (HPV) aiheuttama tulehdus on kohdunkaulan syövän tärkein riskitekijä. Ihmisen papilloomavirusta löytyy yli 90 %:ssa kohdunkaulan syövän kasvainnäytteistä.

tulppaaneja

Suurin osa ihmisistä altistuu elämänsä aikana papilloomavirukselle, mutta valtaosalla tulehdus häviää aiheuttamatta muutoksia.​ Papilloomavirus leviää pääosin seksuaalisessa kanssakäymisessä. Kohdunkaulan syövän syntymiseen papilloomavirustulehdus tarvitsee yleensä kuitenkin myös muita syövän riskiä suurentavia tekijöitä kuten tupakointi, nuorena aloitetut yhdynnät sekä useat sukupuolikumppanit.

Papilloomavirustulehduksia voidaan estää HPV-rokotteella​, joka tehoaa parhaiten, kun se otetaan ennen yhdyntöjen aloittamista. HPV-rokote on nykyisin osa kansallista rokoteohjelmaa ja se annetaan kuudesluokkalaisille tytöille. Muissa maissa tehtyjen tutkimusten perusteella myös poikien rokottaminen on edelleen vähentänyt sairastavuutta. Suomessa poikien HPV-rokotukset on tarkoitus aloittaa vuonna 2020 osana kansallista rokotusohjelmaa. Kohdunkaulan syövältä suojaa myös säännöllinen Papa-seulontaan​osallistuminen.

Riskitekijät: Papilloomaviruksen aiheuttama tulehdus on tärkein riskistekijä. Tupakointi on kohdunkaulan syövän ja sen esiasteiden itsenäinen riskitekijä.

Oireet: verinen vuoto kuukautisten välillä, yhdynnän jälkeinen verinen vuoto tai pahanhajuinen valkovuoto. Myöhäisoireena voivat olla alavatsa- ja selkäkivut, alaraajaturvotusta ja väsymystä.

Hoito: määräytyy syövän levinneisyyden ja potilaan yleiskunnon perusteella. Alkuvaiheen syöpä hoidetaan leikkauksella, jota tarvittaessa täydennetään sädehoidolla, solunsalpaajalla tai niiden yhdistelmällä.

Tupakointi ja kohdunkaulan syöpä​

Tupakointi on kohdunkaulan syövän ja sen esiasteiden itsenäinen riskitekijä. Tupakoinnin lopettaminen pienentää riskiä saada vaikea kohdunkaulan syövän esiaste tai syöpä.
Tupakointi lisää sekä leikkaushoitoon että sädehoitoon liittyviä haittoja. Tupakointi huonontaa myös kohdunkaulan syövän hoidon jälkeistä ennustetta ja lisää riskiä taudin uusiutumiseen. Tupakoinnin lopettaminen on aina hyödyllistä!​​

Tutkimukset

Jos Papa-kokeessa on muutoksia, jotka viittaavat kohdunkaulan solumuutosten mahdollisuuteen, tehdään jatkotutkimuksena kolposkopia eli kohdunsuun mikroskooppitutkimus, jonka yhteydessä voidaan ottaa koepaloja. Levinneisyyttä tutkitaan lantion magneettikuvauksella ja tarvittaessa kokovartalon tietokonekuvauksella ja PET-TT tutkimuksella

​​​​​Oireet

Kohdunkaulan syövän oireita ovat muulloin kuin kuukautisten aikana esiintyvä verinen vuoto, yhdynnän jälkeinen verinen vuoto tai pahanhajuinen valkovuoto. Kohdunkaulan syövän edetessä oireena voivat olla alavatsa- ja selkäkivut, alaraajaturvotus ja väsymys. Useimmiten syöpä on kuitenkin oireeton ja havaittavissa vain Papa-testissä syöpään viittaavana solumuutoksena.

Väestöpohjaisella seulonnalla voidaan estää yli 80 % kohdunkaulansyövistä ja niiden aiheuttamista kuolemista. Papa-tutkimuksessa löydettyjä solumuutoksia hoitamalla voidaan ehkäistä esiastemuutosten eteneminen syöväksi 95–99% kohdunkaulansyövistä. Seulontaohjelmassa voidaan käyttää papa-testiä tai korkean riskin papilloomavirusten tyypitystä (hrHPV-tyypitys). Korkean riskin papilloomaviruksilla on vahva yhteys kohdunkaulan levyepiteelisyöpiin ja rauhassolukon syöpiin ja niiden esiasteisiin.

Kohdunkaulan syövän hoito

Kohdunkaulan syövän hoito määräytyy syövän levinneisyyden ja potilaan yleiskunnon perusteella.
​​​Alkuvaiheen eli kohdunkaulaan rajoittunutta syöpää hoidetaan yleensä leikkauksella, jota tarvittaessa täydennetään syövän uusiutumisriskin mukaan sädehoidolla, solunsalpaajahoidolla tai niiden yhdistelmällä eli kemosädehoidolla. Mikäli leikkaushoito ei sovellu, kohdunkaulaan rajoittuneessa syövässä saavutetaan yhtä hyvä hoitotulos sädehoidolla. Pidemmälle edenneissä tapauksissa, joita ei voida leikata, hoidoksi annetaan sädehoitoa ja solunsalpaajia.

Varhaisvaiheen kohdunkaulan syövän hoito

Mikroskooppinen varhaisvaiheen syöpä voidaan hoitaa poistamalla muutosalue sähkösilmukalla. Mikäli kasvaimen koko on pieni eikä levinneisyyttä epäillä, voidaan harkita kohdunkaulan ja sen vieruskudoksen poisto säästäen kohdun runko-osa , jos lapsensaannin mahdollisuuden säilyttäminen on potilaan toivomuksena.

Leikkaushoito

Tavanomaisessa kohdunkaulan syövän leikkauksessa poistetaan kohtu, emättimen yläosa, lantion imusolmukkeet ja kohdun sivuelimet. Nuorilla naisilla munasarjat voidaan joissain tapauksissa säästää. Leikkaus tehdään tavallisimmin robottiavusteisesti tähystäen tai perinteisellä tähystysleikkauksella. Joissakin tilanteissa myös avoleikkaus on mahdollinen. Leikkauksessa tarkistetaan mahdollinen imusolmuke-etäpesäkkeiden olemassaolo vartijasolmuketutkimuksella.

Paikallisesti levinneen syövän hoito​

Syövän levittyä kohdunkaulasta ympäröiviin kudoksiin tai paikallisiin lantion alueen imusolmukkeisiin leikkaushoito ei ole enää mahdollinen. Tällöin hoito annetaan kemosädehoitona eli sädehoidon ja solunsalpaajan yhdistelmänä viiden viikon ajan. Heti sen päätyttyä sädehoitoa jatketaan antamalla tehosteannos ontelon- ja kudoksensisäisellä sädehoidolla (brakyterapia) paikallisesti kohdunkaulan ja sitä ympäröivän alueen jäännöskasvaimeen. Sädehoitosuunnitelma perustuu aina magneettikuvaukseen. Kun sädehoidossa saavutetaan kasvainalueelle suositellut vähimmäisannokset, paikallinen kontrolli voidaan saavutetaan 90%:lla potilaista.​

Etäpesäkkeisen syövän hoito​

Jos todetaan etäpesäkkeitä laajasti imusolmukealueilla, sisäelimissä tai luustossa, ei parantava hoito ole käytännössä enää mahdollista. Tällöin tavanomaisesti käytetään sisplatiinipohjaista solunsalpaajahoitoa, johon voidaan liittää paklitakseli, topotekaiini tai gemsitabiini. Tietyissä tilanteissa solunsalpaajahoitoon voidaan liittää verisuonikasvutekijän estäjä, bevasitsumabi. Sisplatiini voidaan korvata myös karboplatiinilla. Etäpesäkkeiden aiheuttamia paikallisia oireita, esimerkiksi luustokipuja tai aivo-oireita, voidaan lievittää muutaman kerran sädehoidolla.​

Uusiutuneen kohdunkaulan syövän hoito​

Kohdunkaulasyövän uusiutuessa hoito riippuu taudin ensivaiheessa annetusta hoidosta ja uusiutuman sijainnista. Leikatun potilaan uusiutumaa voidaan hoitaa sädehoidolla. Uusiutumaa voidaan hoitaa myös samoilla solunsalpaajilla, kuten etäpesäkkeisessä kohdunkaulan syövässä. Joissakin tilanteissa voidaan harkita lantion tyhjennysleikkausta, jos kyseessä on paikallinen uusiutuma leikkauksen tai sädehoidon jälkeen.​

© Suomen Gynekologiset Syöpäpotilaat ry - Gynekologiska Cancerpatienterna i Finland rf | Webmaster Svenna Martens