• Gysy sliderkuva

Lymfaturvotus

Lymfaödeema eli lymfaturvotus syntyy silloin, kun imusuonisto esimerkiksi syövän hoidon seurauksena paikallisesti vahingoittuu, eikä sen kuljetuskapasiteetti enää riitä poistamaan kudoksesta sille tarkoitettua neste-, valkuaisaine- ja solukuormaa. Perifeerisen imunesteturvotuksen oireita ovat raajojen turpoaminen, ihomuutokset, raajojen kipu ja epämukavuus, liikerajoitteet ja turvotus, johon ei sormella painettaessa jää kuoppaa.

Imunesteturvotus voi johtua gynekologisen syöpäkasvaimen poistamisesta leikkauksella. Jokainen leikkaus vahingoittaa imusuonistoa enemmän tai vähemmän. Mitä laajempi leikkaus, sitä enemmän imusuonisto vahingoittuu. Imusuoniston kuljetuskapasiteettia laskee etenkin imusolmukkeiden poisto syöpäleikkauksen yhteydessä. Vartijaimusolmuketutkimus mahdollistaa sen, ettei imusolmukkeita poisteta turhaan.

Lymfa turvotus

Jos vartijaimusolmuke tai -solmukkeet ovat puhtaat, voidaan loput solmukkeet jättää rauhaan. Tällöin riski lymfaödeeman syntymiselle on varsin pieni. Imusolmukkeita poistetaan isompi määrä, jos vartijasolmukkeesta löytyy syöpäsoluja. Vartijaimusolmuketutkimusta ei yleensä tehdä, jos syöpälöydös on suuri tai pesäkkeitä on useita. Tällöin imusolmukkeita poistetaan heti suurempi määrä.

Imunesteturvotus voi johtua paikallisesti annetusta sädehoidosta. Sädehoidolla pyritään tuhoamaan syöpäsoluja vahingoittamatta samalla terveitä kudoksia. Sädehoidon suuntaaminen imusolmukkeisiin johtaa kuitenkin niiden fibrotisoitumiseen, joka laskee imusuoniston kuljetuskapasiteettia. Tilastojen mukaan sädehoito nostaa selvästi lymfaturvotuksen riskiä. Sytostaattihoito voi myös rasittaa imusuonistoa. Tämän seurauksena imusuonistoon kohdistuva rasitus voi nousta liian korkeaksi, kun sytostaattihoitoja annetaan syöpäleikkauksen jälkeen, jolloin imusuonisto on jo vahingoittunut.

Kaikkia syövänhoidon keinoja (leikkaus, sädehoito, sytostaattihoidot) on tarvittaessa kuitenkin syytä käyttää, koska syövän hoitaminen on tärkeämpää kuin imusuoniston säästäminen. Lymfaturvotusta ei tule kaikille syöpäpotilaille. Joillekin potilaille se voi kuitenkin olla krooninen ja etenevä sairaus, joka heikentää merkittävästi potilaan elämänlaatua.

Turvotusoireet rajoittavat potilaiden elämänlaatua sekä usein myös työ- ja toimintakykyä. Lymfaturvotus kehittyy asteittain oireettomasta vaiheesta palautumattomaksi. Aluksi turvotus on sormella pois painettavissa (ihoon jää painamisesta kuoppa) mutta vähitellen neste korvautuu rasvalla ja sidekudoksella. Lymfaödeema heikentää immuunipuolustusta ja riski sairastua ihon ja ihonalaiskudosten infektioihin (esim. ruusu eli erysipelas) kasvaa. Toistuvat infektiot vahingoittavat edelleen imusuonistoa.
Useimmissa tapauksissa sukuelinten syövänhoito vahingoittaa imusuonistoa sekä vasemmalta että oikealta puolelta. Syntyvä alaraajalymfaödeema on yleensä molemminpuolinen, mutta erittäin harvoin symmetrinen. Se voi olla myös kokonaan toispuoleinen. Tällöin turvotukseton puoli on latenssivaiheessa. Aivan kuten yläraajan kohdalla on myös ala- raajojen lymfaödeema helpointa havaita ääreisosissa, nilkkojen ja jalkaterien alueella. Voimakkain turvotus painottuu usein sääriin. Hoitoon kannattaa hakeutua heti ensioireiden ilmaannuttua, kun turvotus on vielä pehmeää.

Genitaalialueen lymfaödeema liittyy useimmissa tapauksissa alaraajojen lymfaödeemaan. Sitä esiintyy harvemmin erillisenä muotona. Genitaalialueen turpoaminen voi johtaa fyysisiin, sosiaalisiin ja seksuaalisiin ongelmiin. Hoidon aloittaminen heti turvotuksen alkuvaiheessa on siksi erittäin tärkeää ja antaa sen lisäksi parhaat tulokset.

Lymfaturvotuksen hoito

Gynekologisen syövän hoidoista aiheutuneen imunesteturvotuksen hoitoon kuuluvat yleensä fysioterapia ja painehoito tukisukilla. Onnistuneet konservatiiviset hoidot toteutetaan paikoissa, joissa on tarvittava asiantuntemus imunesteturvotuksen hoitoon. Hoidon varhainen aloittaminen voi pysäyttää tai hidastaa lymfaturvotuksen etenemistä. Riittävä kompressiohoito on hoidon kulmakivi. Perinteisesti lymfaturvotusta on hoidettu konservatiivisesti manuaalisella lymfaterapialla, kompressiosukilla ja -sidoksilla sekä painepuristushoidolla. Lymfaterapia ja painepuristushoito soveltuvat kuuriluontoiseen käyttöön. Ne parantavat imunestekiertoa hetkellisesti ja sopivat parhaiten kompressiohoidon liitännäishoidoksi. Riittävä jatkuva kompressiohoito onkin kaiken hoidon kulmakivi.

Liikunta ja liikehoito

Lymfaturvotuksen itsehoitona kannattaa harrastaa säännöllisesti kevyttä liikuntaa fysioterapeutilta saatujen ohjeiden mukaan. Aktiivinen, normaali liikkuminen aktivoi lihaspumpputoimintaa, mikä edistää sekä verenkiertoa että imusuoniston toimintaa. Liika varominen ja liikkumattomuus heikentävät lihaskuntoa ja lisäävät turvotusriskiä. Erityisen suositeltavaa on vedessä tapahtuva liikunta; uiminen, vesijumppa tai vesijuoksu. Veden tuottama paine on hämmästyttävän suuri, minkä takia etenkin vesijumpassa ja vesijuoksussa alaraajoihin kohdistuu tehokas, ylöspäin vähenevä paine. Edellytyksenä vesiliikunnalle on kuitenkin ihon hyvä kunto. Muita suositeltavia liikuntamuotoja ovat kävely, sauvakävely, pyöräily ja maastohiihto. Lepää harjoitusten välissä ja pidä tarpeeksi lepotaukoja.

Solunsalpaaja- ja/tai sädehoidon aikana kannattaa kuitenkin välttää vesi- ja ryhmäliikuntaa kohonneen tulehdusriskin vuoksi. Näiden hoitojen aikana liikunnan tulee tapahtua aina omien voimavarojen mukaan. Väsyneenä oman kehon kuuntelu on tärkeää ja liikuntaa kannattaa harrastaa pieniä määriä kerrallaan ja voimien sallimissa rajoissa.

Ravinto

Vaikka hoidot aiheuttavat ruokahaluttomuutta, yritä syödä terveellistä ja monipuolista ravintoa päivittäin. Suosi kasviksia, vihanneksia, marjoja ja täysjyvävalmisteita. Huolehdi riittävästä levosta ja unen määrästä. Yritä löytää sinulle sopivia keinoja hallita sairauteen ja hoitoihin liittyviä oireita sekä kipuja. Tee arjessasi mahdollisimman paljon sinulle mielekkäitä asioita. Ylipaino lisää viimeisten tietojen mukaan lymfaödeeman riskiä selvästi. Mitään lymfaruokavaliota ei ole olemassa, mutta terveellinen ravinto ja painonhallinta vähentävät riskiä oireen syntymiseen. Painon pudotuksella on positiivien vaikutus myös jo alkaneeseen lymfaödeemaan.
Nauti vähäsuolaista ruokaa turvotuksen ehkäisemiseksi ja juo riittävästi vettä (n. 1½ – 2 l / päivä).

Ihonhoito ja suojaaminen

Kehon immuunipuolustus heikkenee alueella, jolla imusuoniston toiminta on häiriintynyt. Ihon vahingoittuminen johtaa siksi tavallista helpommin tulehduksiin, jotka sekä kuormittavat imusuonistoa että alentavat edelleen sen kuljetuskapasiteettia. Iho on osa elimistön puolustusjärjestelmää. Ihonhoito auttaa ylläpitämään ihon omaa suojatoimintaa ulkomaailmaa vastaan ja estää näin lymfaödeeman infektioiden kautta tapahtuvaa etenemistä. Vain terve ja hyväkuntoinen iho pystyy suorittamaan tehtävänsä. Turvonneen alueen iho on erittäin herkkä. Sädetetty iho on vielä herkempi. Huolehdi siksi hyvin ihon kunnosta ja hygieniasta.
Vältä alaraajojen ihon vahingoittumista ja ihorikkoja tulehdusriskin takia. Vältä liikkumista avojaloin ulkona. Suosi pitkiä housuja luonnossa liikkuessa. Käytä kumikäsineitä puutarha- ja remonttitöissä. Vältä turvonneeseen raajaan kohdistuvia hyönteisten pistoja, kotieläinten raapaisuja, puremia ja muita haavoja. Suojaa ihosi hyvin auringolta. Varo myös varovaisuutta kynsien ja kovettumien hoidossa. Desinfioi vauriokohta mahdollisimman nopeasti, jos ihosi kaikesta huolimatta vahingoittuu. Sekä palo- että paleltumisvammat vahingoittavat ihoa ja sen suojatoimintaa.
Terveydenhuoltoon liittyviä pistoksia tule välttää riskialueilla, missä imusuoniston toiminta on heikentynyt. Infektioriski on steriilien neulojen takia pieni, mutta turhia riskejä ei kannata ottaa. Vältä myös pesu- ja puhdistusaineita, joilla voi olla allergisoiva ja ihoa ärsyttävä vaikutus. Avojaloin liikkuminen uimahalleissa tai muissa julkisissa tiloissa sisältää riskin altistua sieni-infektiolle. Peseytyessä käytä mieluiten haaleaa tai lämmintä vettä. Kuuma vesi saattaa kuivattaa ihoa ja voi lisätä turvotusta.

Asentohoito

Vältä pitkäkestoista ja yksipuolista työskentelyä (esim. ikkunanpesu, pensaiden leikkaus, ATK-työskentely). Vältä pitkään istumista ja seisomista, istuessasi tuolin reuna ei saa painaa reiden takaosaa. Pidä turvonnutta raajaa kohoasennossa mahdollisimman usein esim. tyynyjen avulla (n. 10 – 15 cm korotus). Vältä nukkumista asennossa, jossa paino on turvonneen raajan päällä.

Vaatetus

Käytä kiristämättömiä vaatteita ja suosi joustavia materiaaleja. Käytä hyvin istuvia, mutta riittävän tilavia kenkiä.

Sauna

Jos koet, että kuumuus pahentaa oireita, vältä saunomista. Sauno mieluiten miedossa löylyssä tai suosi suihkua peseytyessä. Voit myös suojata raajan saunassa kylmällä vedellä kastellulla pyyhkeellä. Päivittäinen apteekin perusvoiteen levittäminen turvotusalueen iholle estää sitä kuivumasta ja pitää ihon pehmeämpänä ja joustavampana, joten se ei halkeile eikä mene rikki helposti.

Lue lisää
syopapotilaat.fi –  opas – syövänhoidon jälkeinen lymfaturvotus ja sen hoito
duodecimlehti.fi

  • Lymfahoitojen varhainen aloittaminen voi pysäyttää tai hidastaa lymfaturvotuksen etenemistä.
  • Riittävä kompressiohoito on lymfahoidon kulmakivi. Myös manuaalinen lymfaterapia ja sidokset voivat olla hoidon tukena.
  • Lymfaturvotuksen omahoito on tärkeää.
© Suomen Gynekologiset Syöpäpotilaat ry - Gynekologiska Cancerpatienterna i Finland rf | Webmaster Svenna Martens