• Gysy sliderkuva

MUNASARJASYÖPÄ, MUNAJOHDINSYÖPÄ JA VATSAKALVON SYÖPÄ

eri syöpämuotojen värinauhat

​Suomessa munasarjasyöpään sairastuu noin 450 naista​ ​vuosittain (Syöpärekisteri 2017). Ilmaantuvuus on 7-8/100 000 ja se on pysynyt varsin vakaana viimeisten vuosikymmenien aikana, eikä lähitulevaisuudessakaan esiintyvyydessä ole luvassa merkittäviä muutoksia.
Munasarjasyöpä on munasarjasta lähtöisin oleva pahanlaatuinen kasvain. Suurin osa (90 %) kasvaimista saa alkunsa munasarjan pintasolukosta ja niitä kutsutaan epiteliaalisiksi kasvaimiksi.​ Uusimpien tutkimusten perusteella on ilmeistä, että yli puolet epiteliaalisista munasarjasyövistä saakin alkunsa munajohtimesta. Vatsakalvolta lähtevä epiteliaalinen syöpä vastaa käyttäytymiseltään munasarja/ munajohdinlähtöistä kasvainta. Pieni osa (10%) kasvaimista on munasarjan tukikudoksesta tai itusoluista lähtöisin.

Riskitekijät

Keskimääräinen sairastumisikä epiteliaalisiin munasarjakasvaimiin on yleensä yli 60 vuotta. Harvinaisempia itusolulinjan kasvaimia sen sijaan todetaan nuoremmilla naisilla, jopa alle 20-vuotiailla.

Epiteliaalisten kasvainten tunnettuja riskitekijöitä ovat korkea ikä, synnyttämättömyys tai lapsettomuus, jonka taustalla voi olla useita eri tekijöitä. Muista riskitekijöitä ovat endometrioosi, varhainen kuukautisten alkamisikä yhdessä myöhäisen vaihdevuosi iän kanssa ja vaihdevuosien hormonaalinen korvaushoito, jos se on jatkunut yli 5 vuotta. Noin 10 -15 %:lla potilaista on todettavissa perinnöllinen sairastumisriski, johon altistaa tavallisimmin BRCA 1 tai 2 geenissä oleva virhe tai HNPCC suolistosyöpiin liittyvä geenivirhe (Lynchin syndrooma). BR​CA1 tai 2 geenivirheeseen liittyy myös lisääntynyt riski rintasyöpään sairastumiseen.

Riskitekijät: korkea ikä, synnyttämättömyys tai lapsettomuus, endometrioosi, varhainen kuukautisten alkamisikä yhdessä myöhäisen vaihdevuosi iän kanssa, vaihdevuosien hormonaalinen korvaushoito, jos on jatkunut yli 5 vuotta. Noin 10-15%:lla potilaista on todettavissa perinnöllinen sairastumisriski, johon altistaa tavallisimmin BRCA 1 tai 2 geenissä oleva virhe tai HNPCC suolistosyöpiin liittyvä geenivirhe.

Oireet: ei tyypillisiä oireita, vaivat voivat olla hyvin monenlaiset ja ilmantuvat usein vasta kun tauti on jo vatsaontelon alueella laajasti levinnyt.

Hoito: leikkaus sekä solunsalpaajahoito

HNPCC suolistosyöpään liittyvässä geenivirheessä on noin 10 % munasarjasyöpäriski. Myös yksistään ensimmäisen asteen sukulaisella eli äidillä tai sisarella todettu munasarjasyöpä kaksinkertaistaa sairastumisriskin. Perinnöllistä syöpää sairastaville on tyypillistä niiden esiintyminen tavallista nuoremmalla iällä.

Ehkäisypillereiden on todettu alentavan riskiä sairastua munasarjasyöpään. Riski vähenee käyttöajan pidetessä. Tätä tietoa on hyödynnetty niillä nuorilla naisilla, joilla on selkeästi lisääntynyt sairastuvuusriski etenkin edellä mainittujen geenimuutosten vuoksi. 4​0 ikävuoden jälkeen tai kun suunniteltu lapsimäärä on hankittu, suositellaan näille korkean sairastumisriskissä oleville riskiä alentavaa munajohtimien ja munasarjojen poistoa. Tällöin myös riski sairastua rintasyöpään pienenee puoleen.​

Oireet

Munasarjasyövälle ei ole mitään tyypillistä, sille erityisesti spesifistä oiretta. Vaivat voivat olla hyvin monenlaisia ja ilmaantuvat usein vasta siinä vaiheessa kun tauti on jo vatsaontelon alueelle laajasti levinnyt.
​​
​​​Silloin oireena ovat vatsakipu, vatsan turpoaminen sinne kehittyneen kasvaimen tuottaman nesteen vuoksi ja toisinaan itse kasvainkin voi tuntua ja näkyä vatsanpeitteiden alla. Kasvaimen painaessa virtsarakkoa tai suolta voi esiintyä tihentynyttä virtsaamistarvetta tai suolen toiminnan muutoksia, joko ummetusta, kramppimaisia kipuja tai uloste on ohutta nauhamaista tai ripulinomaista. Kasvain voi myös painaessaan vaikeuttaa alaraajojen laskimokiertoa ja aiheuttaa syvän laskimotukoksen, jopa keuhkoveritulppa voi olla ensimmäisenä oireena munasarjasyövästä. Taudin edetessä voi esiintyä yleiskunnon heikkenemistä, painon laskua, väsymystä ja voimattomuutta.

Koska munasarjasyövälle ei ole yrityksistä huolimatta pystytty kehittämään sellaista tehokasta seulontamenetelmää, kuten esimerkiksi kohdunkaulan syöpään ja rintasyöpään, olisi yllä esitettyjen oireiden ilmaantuessa syytä hakeutua viivyttelemättä tutkimuksiin. Etenkin jos oireita esiintyy vaihdevuosi iän jälkeen ja ne ovat toistuvia tai kestävät yli 2-3viikkoa.

Perusterveydenhuollossa jo pelkkä kliininen tutkimus voi paljastaa epäilyn kasvaimesta ja lisäksi varsin vähän potilasta rasittavana tutkimuksena kokovatsan ultraäänitutkimus on hyvä diagnostisena ensilinjan tutkimuksena.

Tutkimukset

Kliininen perustutkimus ja gynekologinen tutkimus antavat usein jo viitteen mahdollisesta munasarjakasvaimesta. Levinneisyyttä selvitetään koko vatsan utraäänitutkimuksella, vartalon tietokonetomografialla ja tarvittaessa magneettitutkimuksella tai PET-TT tutkimuksella.

​Munasarjasyövän hoitomuodot

​​Munasarjasyöpä hoidetaan sekä leikkauksella että solunsalpaajahoidolla. Leikkaus on ensisijainen hoitomuoto, ja useimmiten sitä täydennetään solunsalpaajilla. Sädehoitoa käytetään harvoin. Joskus on mahdollista käyttää myös kohdennettuja lääkkeitä tai hormonihoitoa.

Leikkauksen tavoitteena on poistaa syöpäkudos mahdollisimman tarkkaan. Paikallisten, rajautuneiden syöpien osalta leikkauksen tarkoituksena on lisäksi selvittää, löytyykö syövän etäpesäkkeitä imusolmukkeista tai muualta vatsaontelosta. Tällöin leikkauksesta käytetään termiä levinneisyysluokitusleikkaus. Pääsääntöisesti leikkauksessa poistetaan kohtu, munasarjat, imusolmukkeet lonkkavaltimoiden ja aortan ympäriltä sekä vatsapaita. Usein poistetaan myös umpilisäke. Mikäli tauti on levinnyt vatsanontelon alueella, tautipesäkkeet poistetaan mahdollisuuksien mukaan.

Tällöin leikkauksen laajuus riippuu siitä, miten tautia todetaan vatsaontelon alueella. Tarvittaessa tehdään suolenosan poisto, vatsakalvon poisto, pinnallisten maksapesäkkeiden poisto tai mahdollisesti pernan poisto. Joskus joudutaan tekemään väliaikainen tai pysyvä suoliavanne.

Pelkkä leikkaus riittää hoidoksi, jos potilaalla on munasarjoihin rajoittunut vähäisen uusintariskin omaava syöpä. Muiden munasarjasyöpien leikkausta täydennetään liitännäishoidolla, joita ovat solunsalpaajahoidot ja/tai syöpäkohtaiset, kohdennetut biologiset hoidot. Ensilinjan hoitona käytetään taksaanin ja platinan yhdistelmää. Tarvittaessa näihin hoitoihin liitetään bevasitsumabi (verisuonikasvutekijän estäjä). Mahdollisen yliherkkyysreaktion vuoksi voidaan nämä solunsalpaajat korvata toisilla, yhtä vaikuttavilla sytostaateilla (esimerkiksi liposomaalinen doksirubisiini, topotekaiini tai gemsitabiini).

Uusiutuneen syövän hoito

Munasarjasyöpä uusiutuu tavallisimmin vatsaontelon alueelle tai imusolmukkeisiin. Uusiutunutta munasarjasyöpää leikataan harvoin, sillä usein uusiutuman poistaminen leikkauksella ei paranna taudin ennustetta. Uusiutunutta syöpää hoidetaan pääsääntöisesti solunsalpaajilla. Jos munasarjasyöpä uusiutuu yli puolen vuoden kuluttua hoidosta, hoito aloitetaan yleensä aiemmin käytetyllä solunsalpaajayhdistelmällä eli yleisimmin karpoblatiinin ja paklitakselin yhdistelmällä. Yleensä hoito tehoaa sitä paremmin, mitä pidempi aika syövän uusiutumiseen on kulunut.

Uusiutuneen munasarjasyövän hoidossa voidaan käyttää myös estrogeenia alentavia hormonihoitoja kuten aromitaasientsyymin estäjiä. Niitä on mahdollista käyttää harkinnan mukaan silloin, jos solunsalpaajia ei voida jostain syystä käyttää tai niiden teho on menetetty. Hormonihoidot tehoavat noin joka viidenteen munasarjasyöpään, yleensä hidastaen taudin etenemistä. PARP entsyymin estäjiä voidaan käyttää potilaille, joilla on todettu BRCA 1 tai 2 mutaatio.

© Suomen Gynekologiset Syöpäpotilaat ry - Gynekologiska Cancerpatienterna i Finland rf | Webmaster Svenna Martens