Diagnoosikuraattori syöpädiagnoosin saaneille potilaille

Eva-Maria Strömsholm

Varapuheenjohtaja

Kansainvälisistä asioista vastaava

Patient Advocacy Seminar in Gynecological Cancers 22-24.10.2021, suomenkielinen yhteenveto

NELJÄS BLOGITEKSTI SARJASSA

Diagnoosikuraattori syöpädiagnoosin saaneille potilaille

Diagnoosikuraattorin ideana on, että 1-3 päivän kuluessa syöpädiagnoosin saamisesta jokaiselle syöpäpotilaalle pitäisi tarjota tukea – diagnoosikuraattorilta.

Tämä johtuu siitä, että syöpädiagnoosi voi olla potilaalle shokki. He voivat tuntea olevansa eksyksissä ja ahdistuneita siitä, mitä ovat kuulleet ja mitkä tiedot ovat saaneet.

Diagnoosikuraattori on terveydenhuollon ammattilainen, joka voi antaa potilaille kokonaiskuvan tilanteesta ja auttaa häntä ymmärtämään tilannetta. He käyvät läpi yhdessä kriisivaiheen pahimman osan, jotta potilaalla on enemmän voimia käsittää sairauttaan.

Miten tämä toimisi?

– Potilas saa syöpädiagnoosin.
– Potilaan hoitava lääkäri tai vastaava sairaanhoitaja ottaa yhteyttä diagnoosikuraattoriin uudesta potilaasta.
– Diagnoosikuraattori tapaa potilaan 0-3 päivän sisällä sairaalassa.
– Diagnoosikuraattori kuuntelee potilaan huolenaiheita ja toistaa lääkärin tiedot diagnoosista ja mahdollisista hoidoista.
– Potilas selviytyy paremmin akuutista kriisistä heti syöpädiagnoosin jälkeen, eikä häntä ole jätetty yksin.

Tämän mallin etuja ovat:

– Potilaan henkisen hyvinvoinnin edistäminen.
– Auttaa potilasta ymmärtämään sairautensa ja myös omia vahvuuksiaan ja voimavarojaan.
– Potilaan henkisen toipumisen edistäminen, mikä on olennainen osa kuntoutusta.
– Investointi psykologiseen tukeen alusta alkaen. 1-3 tapaamisen jälkeen diagnoosikuraattori ohjaa potilaan tarvittaessa lisätukeen.

Harvinaisten, aikuisten kiinteiden syöpien eurooppalainen verkosto (EURACAN) G2 (gynekologisten syövän yksikkö) on ottanut kantaa ja keskustellut diagnoosikuraattorin ideasta.

* Tulokset osoittivat, että:

– 50 prosentilla potilaista EURACAN G2 keskuksissa oli koordinoiva sairaanhoitaja, mutta vain sairaanhoitoa varten.
– 79 prosentilla potilaista oli käytettävissä työntekijä, joka huolehti potilaiden psykologisista tarpeista. Hän oli yleensä psykologi.
– Nämä järjestelmät perustettiin paikallisesti, mutta kansalliset ohjelmat eivät olleet yleisiä.
– 100 % keskusteluihin osallistuneista tuki gynekologisten syöpäpotilaiden diagnoosikuraattorin saamista sairaalaan.

Eva-Maria Strömsholm