Oikeus hyvään palliatiiviseen hoitoon kuuluu kaikille
Taru Salovaara
puheenjohtaja
Maailman palliatiivisen hoidon ja saattohoidon päivää vietetään 10.10.2026. Tämän vuoden teemana on Minun hoitoni – minun oikeuteni palliatiiviseen hoitoon.
Usein sanayhdistelmä ‘palliatiivinen hoito’ pelottaa potilaita. Moni ajattelee, että se tarkoittaa sitä, että ei enää hoideta lainkaan. Vaikka parantavaa hoitoa ei tässä vaiheessa enää ole tarjolla, oireita ja esimerkiksi infektioita voidaan hoitaa. Arkikielessä palliatiivinen hoito ja saattohoito sekoittuvat edelleen valitettavan usein, jolloin ensimmäisenä mielikuvana palliatiivisesta hoidosta saattaa tulla kuolema.
Palliatiivisen hoidon kesto on yksilöllinen. Se voi olla viikoista kuukausiin ja jopa vuosiin. Saattohoito on palliatiivisen hoidon viimeinen vaihe, joka ajoittuu tyypillisesti elämän viimeisille päiville tai viikoille.
Olen itse työskennellyt kotisairaalassa palliatiivisessa hoidossa ja saattohoidossa olevien potilaiden kanssa. Potilaiden kokemus on päinvastoin ollut se, että nyt he ovat hyvässä hoidossa. Oirelääkitykset on mietitty kunkin tilanteeseen sopiviksi, heillä on koko ajan jokin taho, johon voi olla yhteydessä, jos jokin mietityttää ja apua on aina tarvittaessa saatavilla.
Kuka päättää?
Usein ammattilaisilla on tietty kuva siitä, millaista on hyvä palliatiivinen hoito tai saattohoito. Aina tämä käsitys ei kohtaa potilaan tai läheisten kanssa. Myös potilaalla ja läheisillä saattaa olla keskenään erilaisia käsityksiä hoidosta. Kaiken keskiössä tulisi kuitenkin olla potilaan omat toiveet.
Olen myös työssäni kohdannut potilaan, joka oli kieltäytynyt parantavista syöpähoidoista ja taudin edetessä siirtynyt palliatiiviseen hoitoon. Muistan edelleen sen herättämän ristiriidan itsessäni. Potilaalla on kuitenkin oikeus kieltäytyä hoidosta, kunhan voidaan varmistua siitä, että se on hänen oma tahtonsa.
Varhainen kontakti palliatiiviseen yksikköön on potilaan etu
Palliatiivisen hoidon kehittäminen on nostettu vahvasti esille myös kansallisessa syöpästrategiassa ja sen toimeenpanon tiekartassa. Kuten tiekartassa todetaan:
Palliatiivinen hoito voi parantaa potilaan elämänlaatua ja pidentää elinaikaa. Riittävän varhain tapahtuva oireenmukaiseen hoitoon siirtyminen on potilaan etu, jolloin myös vältetään raskaat hoidot ja toimenpiteet, jotka eivät kohenna elinaikaennustetta tai elämänlaatua.
Toistan saman kuin aiemmin. Tämä ei tarkoita hoitamatta jättämistä. Syöpäsairauden aiheuttamia oireita, kuten kipua, hengenahdistusta tai pahoinvointia voidaan hoitaa. Vastaavasti esimerkiksi ascites- ja pleuranestettä voidaan poistaa tai antaa erilaisia verivalmisteita. Jokainen syöpä aiheuttaa hieman erilaisia oireita ja täten myös oirehoito määritellään yksilöllisesti.
Hyvä palliatiivinen hoito ja saattohoito ovat kaikkien oikeuksia. Hoito ei saa riippua siitä, missä on hoidossa, vaan näiden on toteuduttava asuin- ja hoitopaikasta riippumatta. Siksi tarvitaan edelleen vahvaa palliatiivisen hoidon koulutusta kaikille tasoille ja ammattiryhmään katsomatta. Palliatiivista hoitoa kun voivat tarvita kaikenikäiset potilaat taustaan katsomatta.
