Palliatiivisella hoidolla elämänlaatua syöpäpotilaalle

Palliatiiviseen hoitoon sisältyy aktiivista kokonaisvaltaista hoitoa ja tukea parantumattomasti sairaalle potilaalle ja hänen läheisillensä. Palliatiivisen hoidon tavoite on elämänlaadun ylläpitäminen ennakoimalla ja lievittämällä fyysistä, psyykkistä, hengellistä ja sosiaalista kärsimystä, mikä edellyttää moniammatillista yhteistyötä. Palliatiivinen hoito voi kestää vuosia ja voi sisältää erilaisia vaiheita. Usein aloitetaan jarruttavalla palliatiivisella hoidolla lääke- ja/tai sädehoidolla. Jarruttavat hoidot lopetetaan, jos niistä ei saa toivottua hyötyä. Tämän jälkeen hoito keskittyy oirelievitykseen ja potilaan hoitovastuu siirtyy tavallisesti perusterveydenhoitoon.

Hoidon aikana tehdään vaikeita hoitopäätöksiä mistä keskustellaan potilaan ja jos mahdollista läheisten kanssa. Laissa potilaan asemasta ja oikeuksista nähdään päätökset palliatiivisesta hoidosta ja saattohoidosta tärkeinä hoitopäätöksinä. Potilas saa ajankohtaisen tiedon sairauden tilanteesta ja saatavilla olevista hoitomahdollisuuksista. Tehdyt päätökset pitää perustella ja antaa mahdollisuuksia tehdä kysymyksiä sekä esittää omia toivomuksia.

Kirjoittamalla hoitotestamentin ja/tai hoitotahdon potilas pystyy vaikuttamaan hoitoon. Saattohoito on palliatiivisen hoidon viimeinen vaihe ja odotettavissa oleva elinaika on saattohoidossa lyhyt, yleensä päiviä tai viikkoja ennen kuolemaa. Potilaan läheisten huomioiminen ja tukeminen on tärkeä osa palliatiivisessa hoidossa, koska vakava sairaus ja potilaan kuolema koskettaa myös heitä. Tuki potilaan läheisille on tärkeä myös kuoleman jälkeen. Hyvä palliatiivinen hoito edellyttää hoidon olevan turvallista ja jatkuvaa.
Palliatiivisessa hoidossa tarvitaan myös avointa vuoropuhelua sekä potilaan ja läheisten kunnioittamista. Tärkeää on myös tarjota moniammatillisen tiimin tuki ja tilanteessa mukana oleville vertaistukea.

Palliatiivisena hoitajana seitsemän vuoden aikana hoidin monta parantumattomasti gynekologiseen syöpään sairastunutta potilasta. Minua kosketti kuinka leikkaukset ja hoidot vaikuttivat kielteisesti naisten omakuvaan ja seksuaalisuuteen. Joskus esiintyi jopa häpeän tunnetta. Sairaus vaikuttaa parisuhteisiin ja perheisiin sekä luo epävarmuutta tulevaisuuden suhteen. Kun tein työtä palliatiivisena hoitajana, kotihoidossa oli etuna, että pystyin tarjoamaan turvallisuutta olemalla tarvittaessa läsnä. Lisäksi toimin lenkkinä hoitoketjussa potilaan ja hoitotahojen välissä. Hoitosuhteet olivat usein pitkiä ja ajoittain intensiivisiä.
Antamalla oireiden lievitystä ja tukea potilaalle ja hänen läheisillensä, pyrittiin saavuttamaan paras mahdollinen elämänlaatu ja arvokas kuolema.

Berit Honga, eläkkeellä oleva palliatiiviseen hoitoon erikoistunut sairaanhoitaja