Vaihdevuodet alkoivat yhdessä yössä

Olen 48-vuotias nainen, ja viimeinenkin munasarjani lähti munasarjasyövän myötä tammikuussa 2022. Kolme vuotta aikaisemmin minulla oli rajalaatuinen kasvain, jolloin leikattiin muun muassa kohtu ja toinen munasarja pois. Viimeisen leikkauksen jälkeen vaihdevuodet alkoivat käytännössä yhdessä yössä.

Viimeisen munasarjan poiston jälkeen aloitettiin myös sytostaattihoidot. Hoitojen aikana oli vaikea tunnistaa kaikkia oireita – mikä johtuu vaihdevuosista ja mikä sytostaattihoidoista. Kuumat aallot iskivät päälle ja niitä riitti vuorokauden aikaan katsomatta. Kaikista ikävimmin elämää haitaten kuitenkin yöllä. Itku on myös herkässä, oli sitten iloa tai surua. Voiteluaineet nivelistä on hävinneet ja painoa tulee lisää entistä helpommin. Mikä ikävintä, niin hormonipositiivinen syöpäni tarkoittaa sitä, että uusiutumisen estämiseksi syön lääkettä, joka poistaa vähäisenkin estrogeenin elimistöstäni, enkä tietenkään voi käyttää estrogeenikorvaushoitoa oireisiini. Nyt vasta ymmärtää kuinka tärkeä hormoni on estrogeeni.

Sanotaan, että vaihdevuodet on kuin murrosikä. Se oli vaikeaa aikanaan se, mutta tähän liittyy niin paljon enemmän ikäviä fyysisiä oireita.

Syöpää sairastaneena koittaa kuitenkin ajatella, että voisihan sitä olla isompiakin murheita. Silti olisi toivonut, että nämä olisivat tulleet edes pikkuhiljaa. Ennen kaikkea, että oireisiin olisi saanut apua. Hormonittomia vaihtoehtoja löytyy vain vähän. Aina ne eivät myöskään toimi, tai ne aiheuttavat pahoja sivuoireita. Yhtä masennukseenkin käytettävää lääkettä koitin, sillä joillekin siitä on ollut apua, mutta se ei minulle sopinut. Se vaikutti siten, että mikään ei tuntunut miltään. Nyt menossa on toinen vaihtoehto, joka auttaa jonkin verran yöllä heräämisten määrään. Tässä kohdin yksikin herääminen vähemmän on jaksamisen kannalta tärkeää. Kylmässä vedessä uimisesta/avantouinnista myös osa on saanut apua, minulla se auttaa aika tarkkaan neljä tuntia.

Suurella osalla naisia vaihdevuosioireet ovat edessä jossain vaiheessa myös ilman sairautta ja leikkauksia. Näin varmaan itsellenikin olisi käynyt. Ikäni huomioiden tuskin siihen olisi enää edes monta vuotta mennyt, mutta en toivoisi kenellekään vaihdevuosia niin sanotusti yhdessä yössä. Gynekologinen syöpä kun mullistaa jo itsessään elämän. Oli elämä ennen syöpää ja nyt sen jälkeen. Pelko uusiutumisesta on tuolla jossain. Samalla toivo siitä, ettei niin käy. Vaihdevuosioireet todennäköisesti mukana, kävi kuinka päin vaan.

Menevätkö nämä sitten ohi, kuka tietää. Joillakin oireet kestävät hetken, muutaman vuoden, osalla kymmeniä vuosia. Kohdallani taitaa tuo mahdollisesti loppuiän syötävä estolääkitys pitää huolen siitä, että näihin oireisiin on vaan sopeutuminen. Välillä se vaatii huumoria, mustaakin sellaista. Mitään naurettavaahan tässä ei ole, mutta kyllä sitä joskus väistämättä ajattelee, että olisipa joku kärpäsenä katossa katsomassa mitä kaikkea ihminen on valmis tekemään itseään viilentääkseen.

Anne Mäkelä, Ähtäri