Suomi tarvitsee kansallisen syöpästrategian, jossa myös gynekologiset syövät ovat vahvasti esillä

Vuonna 2035 Suomessa ennustetaan olevan 46 000 uutta syöpätapausta. EU on hyväksynyt eurooppalaisen syöväntorjuntasuunnitelman viime vuonna ja WHO on suositellut, että maat tekevät oman syöpästrategiansa. Monissa Euroopan maissa, kuten muissa Pohjoismaissa, on jo olemassa kansallinen syöpästrategia, mutta ei Suomessa.

Syöpästrategia olisi tärkeä, koska se vahvistaisi mm. potilaiden välistä yhdenvertaisuutta ja pitäisi sisällään syöpäseulonnat, diagnostiikan, tutkimuksen, kuntoutuksen, psykososiaalisen tuen ym.

Kuntoutus on yksi tärkeä osa syöpäpotilaan hoitoa. Kuntoutussuunnitelma pitäisi tehdä jokaiselle syöpäpotilaalle. Näin sanotaan jo Kansallisen syöpäsuunnitelman II osassa 2014-2025. Liian harvan kohdalla tämä toteutuu käytännössä. Syövällä on merkittäviä vaikutuksia työkykyyn, joten oikea-aikainen ja laadukas kuntoutus varhaisessa vaiheessa edesauttaa myös työhön paluuta ja parantaa elämänlaatua.

Syöpä on myös kallis sairaus potilaille, jotka maksavat lääkärillä ja hoitajalla käynnistä ja hoidoista. Lisäksi tulevat vielä esimerkiksi matkakulut ja lääkkeet. Tämä pitäisi myös huomioida strategiassa: miten potilailla olisi ”varaa” sairastaa sekä saada hyvää ja laadukasta hoitoa?

Syöpästrategian tulisi myös kattaa palliatiivisen ja saattohoidon laadun ja saatavuuden. Kaikilla potilailla tulisi olla mahdollisuus hyvään ja laadukkaaseen hoitoon sekä saada apua ja tukea elämän loppuvaiheessa.

Tärkeä asia on myös syövän ehkäisy ja varhainen toteaminen. Tähän tulisi ehdottomasti panostaa ja olla osa syöpästrategiaa. Syövän ehkäisyyn kuuluu erilaiset seulonnat kuten kohdunkaulasyöpäseulonta.

Suomessa ei saisi esiintyä eriarvoisuutta sen suhteen, miten nopeasti pääsee syöpähoitoihin tai tutkimuksiin. Nopea ja yhdenvertainen hoitoon pääsy pitää turvata kaikille potilaille.

Vaikka Suomi on edelläkävijä syöväntorjunnassa ja maassamme saa hyvää hoitoa, on tärkeää koota kaikki asiaan liittyvät ulottuvuudet yhteen kansalliseen syöpästrategiaan. Alueelliset syöpäkeskukset ja kansallinen syöpäkeskus tekevät tärkeää työtä, mutta potilaiden näkökulmasta vaarana voi olla alueellinen eriytyminen. Kansallisella syöpästrategialla varmistettaisiin aidosti yhdenvertainen hoito kaikkialla.

Gynekologiset syövät tarkoittavat yleensä potilaalle isoja leikkauksia ja rankkoja hoitoja. Kansallisen syöpästrategian tulee  myös vahvasti ottaa esille gynekologiset syövät sekä potilaan elämänlaadun, psykososiaalisen tuen, kuntoutuksen ja muut sellaiset asiat, jotka auttavat potilasta vaikean sairauden kanssa ja sen jälkeen. Ilmaisu ”kaveria ei jätetä” sopii hyvin tähänkin yhteyteen.

Joakim Strand,

Kansanedustaja

Suomen Gynekologiset Syöpäpotilaat ry:n Advisory Boardin jäsen