Perinnöllinen, BRCA-mutatoitunut munasarjasyöpä
Ulla Puistola
Prof (emerita)
Gynekologisten syöpätautien erikoislääkäri
Suurin osa syövistä on satunnaisia, eli selvää syytä syövän synnylle ei tunneta. Näin on tilanne myös suurimmassa osassa gynekologisista syövistä. Poikkeuksena ovat noin 10 prosenttia munasarjasyövistä ja noin viisi prosenttia kohdun runko-osan syövistä, joissa esiintyy perinnöllinen alttius sairastumiselle.
Suurin osa munasarjasyövistä on niin sanottuja epiteliaalisia syöpiä, jotka kehittyvät joko munanjohtimen tai munasarjan pintasolukosta. Vatsakalvolla on normaalistikin myös jäänteitä sikiökehityksen aikaisesta solukosta, joka muistuttaa munasarjan/munanjohtimen pintasolukkoa ja voi myös muuttua pahanlaatuiseksi. Kaikkia näitä syöpätyyppejä yleensä tarkoitetaan puhuttaessa munasarjasyövästä.
Perinnöllinen alttius kohdistuu juuri epiteliaalisiin syöpiin. Tärkeimmät alttiusgeenit ovat BRCA1 ja 2 geenit. Nämä geenit vastaavat erittäin tärkeästä DNA-ketjun virheen korjauksesta.
DNA-ketjun virheitä syntyy meissä jokaisessa kaiken aikaa miljoonia, mutta useat eri korjausmekanismit hoitavat niitä siten, että solut pysyvät normaaleina ja hoitavat niille ominaiset tehtävät elimistössämme. BRCA -geeni, joka siis on kaikilla ihmisillä, ei onneksi ole ainoa virheitä korjaava mekanismi, vaan sille on vaihtoehtoisia, tosin hieman vaatimattomampia, vaihtoehtoisia korjausmekanismeja. Nämä toimivatkin varsin hyvin, kunnes iän myötä niiden toimintavarmuus vähenee ja DNA-virheitä alkaa kertyä soluihin siinä määrin, että se johtaa syöpäsolujen ja viimein syöpäkasvaimen syntyyn.
Vanhemman BRCA 1 ja 2 mutaatio periytyy puolelle lapsista ja lisää riskiä ennen kaikkea rintasyöpään ja munasarjasyöpään. On kuitenkin muistettava, että mutaation kantaja ei välttämättä koskaan sairastu syöpään. Riski mutaatiotyypistä riippuen on noin 20–40 prosenttia munasarjasyövässä ja rintasyövässä jopa 70 prosenttia. Joissakin suvuissa mutaatio altistaa myös haimasyövälle, miehillä eturauhassyövälle. Mutaation omaavat sairastuvat syöpään selvästi nuoremmalla iällä, jo 30-40 vuotiaina.
Tiettyjen geenien mutaatioiden on havaittu altistavan erilaisille sairauksille. Suomalaisilla etenkin on joitakin harvinaisia aineenvaihduntasairauksia, jotka liittyvät perimässä oleviin mutaatioihin. BRCA1 ja 2 geenien mutaatiot siis altistavat tietyille syöpäsairauksille ja nämäkin mutaatiot ovat olleet ihmiskunnassa vuosituhansia.
Suomalaisessa väestössä arvellaan BRCA1 tai 2 geenien mutaation kantajia olevan noin 0.2%. Erityisen korkea se on Askenaasi-juutalaisilla, joilla se on kymmenkertainen.
Miksi BRCA-mutaation esiintyminen munasarjasyövässä kiinnostaa?
Muutama vuosi sitten saatiin tehokas täsmälääke juuri BRCA-mutaation syöpiin. Näitä ovat niin sanotut PARP-estäjät. Näillä lääkkeillä, perinteisten solusalpaajahoitojen jälkeen, saadaan erittäin merkittävä, lähes kahden vuoden pidentyminen tautivapaaseen aikaan. Ensilinjan hoidossa kuoleman riski kahden vuoden pituisella PARP-estäjä ylläpitohoidolla on todettu vähentyneen jopa 70 prosenttia.
BRCA-mutatoituneilla potilailla PARP-estäjiä voidaan käyttää nykyisin sekä ensilinjan hoidossa, että uusiutuneen taudin hoitoon.
Nykyisin tunnetaan myös muita BRCA:n kaltaisia korjausmekanismien häiriöitä (HRD), joiden mahdollisuutta voidaan tutkia tarkemmalla genomianalyysillä. Myös tällaisen mutaation omaavat potilaat hyötyvät PARP-estäjä hoidosta.
Miten mutaation olemassaolo selvää?
Suomessa jokaisesta epiteliaalisesta munasarjasyövästä otetaan leikkauksen yhteydessä kudos- ja verinäyte BRCA-analyysia varten.
Mikäli syöpäkudosnäytteessä on BRCA-mutaatio, verinäytteestä voidaan tarkistaa, esiintyykö siinä sama mutaatio, jolloin se on perinnöllinen. Mikäli mutaatio on vain syöpäsoluissa, on se kehittynyt vain kyseisessä syöpäkudoksessa, eikä sillä ole perinnöllistä taustaa. Perinnöllisen BRCA mutaation löydyttyä potilaalle tarjotaan mahdollisuus perinnöllisyysneuvontaan ja siten lähisukulaisten riskin selvittämisen näin haluttaessa.
Kannattaako terveitä BRCA mutaation kantajia seurata?
Kansainvälisissä tutkimuksissa ja seurannoissa on todettu, että rutiininomaisilla gynekologisilla seurantatutkimuksilla ei saada aikaistettua munasarjasyövän diagnoosia. Sitä ei paljasta myöskään ultraääni eikä merkkiainetutkimus. Sen sijaan rintojen kuvantaminen vuosittain aikaistaa rintasyövän löytymistä ja on perusteltua.
Munasarjasyövän varhaisdiagnoosiin ei siis ole keinoja ja ainoa mahdollisuus vaikuttaa sairastavuuteen on ennaltaehkäisevä munasarjojen ja munajohtimien poisto. Tätä suositellaan 35 ikävuodesta alkaen, jolloin sairastumisriski jyrkästi lisääntyy.
Oulun yliopistollisessa keskussairaalassa aloitettiin ensimmäisenä Suomessa BRCA-mutaatiota kantavien terveiden, tai aiemmin rintasyöpään sairastuneiden naisten gynekologiset seurantutkimukset. Niihin kuului kliininen tutkimus, ultraäänitutkimus ja useita merkkiainetutkimuksia. Lisäksi seurattaville tehtiin vuosittain rintojen kuvantaminen. Seurantojen hyötyjä analysoitiin 24 vuoden ajanjaksolla (1992-2016) ja seurantatutkimuksiin osallistui 117 henkilöä.
BRCA 1 mutaation kantajia oli 54 prosenttia ja BRCA 2 mutaation kantajia 46 prosenttia. 52 henkilöä valitsi ennaltaehkäisevän munasarjojen ja munajohtimien poiston, 8 valitsi rintojen ennaltaehkäisevän poiston. Seurannassa todettiin 2 munasarjasyöpää ja 8 rintasyöpää. Munasarjasyövistä toinen oli lantion alueelle rajoittunut, toinen laajemmin levinnyt. Kaikki rintasyövät olivat alkuvaiheisia. Vaikka aineisto on pieni, myös tämän kokemukseen perustuvan tutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että vain ennaltaehkäisevällä munasarjojen ja munajohtimien poistolla voidaan vaikuttaa munasarjasyövän sairastavuuteen.
Sen sijaan rintojen vuosittainen kuvantaminen auttaa rintasyövän varhaisdiagnoosissa.
Tarkempaa tietoa tutkimustuloksistamme löytyy julkaisustamme ;Vehkalahti, Kajula, Puistola, Kuismin Duodecmin;138,75-83, 2022.
