Miten kertoa syövästä työelämässä?

“Emme voi pyyhkiä pois syöpää elämämme tarinasta, mutta voimme päättää, mitä kirjoitamme seuraavaan kappaleeseen.”
– Magali, belgialainen potilasaktiivi

Minulta on usein kysytty, miten puhua syövästä tai diagnoosista työpaikalla tai ylipäänsä työelämässä. Olisi mahtavaa, jos kysymykseen olisi kaikille sopiva yksiselitteinen vastaus, mutta näin ei valitettavasti ole. Kysymykseen ei ole oikeaa tai väärää vastausta. Työntekijät ja työyhteisöt ovat erilaisia, työkulttuurit ja kommunikointitavat eroavat toisistaan. Ihanteellisessa maailmassa yksilö voisi huoletta kertoa työnantajalleen saamastaan diagnoosista ja esihenkilö osaisi toista tukien sanoa juuri ne oikeat asiat, mitä sairastunut haluaa kuulla.

Kävin kerran leppoisan keskustelun erään norjalaisen kanssa ja jäin miettimään keskustelua. Kyseinen norjalainen kannatti ehdotonta avoimuutta syövästä kertomisessa. Ilmeisesti työttömyysluvut ovat Norjassa sen verran alhaiset – tai ainakin silloin olivat – niin työntekijät viedään käsistä. Ilmeisesti Norjassa ihmisillä on vähemmän aukkoja CV:ssä, jos oikein ymmärsin, jolloin poissaoloja ei sen kummemmin ihmetellä. Moni pohtii sairastuttuaan miten avoin kannattaa olla. He saattavat miettiä onko hyvä hieman valottaa tapahtunutta vai kannattaako mieluummin pitää tieto sairastumisesta omana tietonaan.

Useat työntekijät ovatkin avoimesti kertoneet kahvipöydässä, intrassa, käytäväkeskusteluissa tai sähköpostitse työyhteisössään sairastumisestaan. Monen kohdalla tarina on positiivinen, mutta harmillisesti näin ei aina ole. Pahimmassa tapauksessa syöpää on saatettu myöhemmin käyttää työntekijää vastaan kiristysvälineenä tai työntekijä on poissaolon jälkeen joutunut palkka- ja vaativuustasoltaan alempitasoiseen tehtävään. Kaikilla ei ole neuvotteluvaraa omasta työtilanteestaan. Olen kuullut tapauksesta, jossa esihenkilö oli pakottanut työntekijän kertomaan avoimesti sairastumisestaan työyhteisölle.

Jokunen vuosi sitten kohtasin työmerkeissä erään HR-ammattilaisen, joka hieman vaivaantuneena kyseli minulta kantaa häntä vaivaavaan asiaan. Heidän työyhteisössä syöpään sairastunut kollega oli jakanut avoimesti tiedon omasta sairastumisestaan organisaation intrassa. Rivien välistä tulkitsin, että HR-ammattilainen koki asian tungettelevana ja hän oli selvästi oman mukavuusalueensa ulkopuolella. Hänestä intrassa avautuminen oli liikaa. En muista enää, mitä hänelle vastasin, mutta ehkä yritin jotenkin diplomaattisesti ja ympäripyöreästi sanoa, että joillekin avoimuus voi olla toimiva ratkaisu. Intraan laitetulla viestillä välttyy turhilta toistuvilta kertomisilta, jotka voivat olla sairastuneelle kuormittavia.

Kertoako vai eikö?

Työntekijällä, työnhakijalla tai kansalaisella ei ole minkäänlaista velvollisuutta kertoa sairastumisestaan tai diagnoosista. Työntekijän velvollisuus kertoa tarkemmin työkyvystään pätee ainoastaan siinä tapauksessa, jos työkyky vaikuttaa työstä selviytymiseen. Esimerkiksi kaupassa hyllyttäjän on voitava nostaa painaviakin tavaroita ylös hyllylle ja lennonjohdossa työskentelevä ei saa olla värisokea ja tietyt sairaudet estävät uralle pääsemisen. Muuten sairastunut voi esimerkiksi kertoa sairausloman alustavasta kestosta ja mitä on sovittu työterveyden kanssa, mutta tarkempia syitä ja yksityiskohtia ei tarvitse avata.

Suosittelen käyttämään harkintaa ja tarkasti miettimään miten on luontevaa itselle toimia. Kliseinen sanonta “yön yli nukkuminen” voi toimia hyvänä lähtökohtana. Mitään sellaista ei kannata äkkiseltään tehdä, mikä voi harmittaa jälkikäteen. Siksi on järkevää ottaa pieni aikalisä ja karistaa alkujärkytys hartioilta ennen kuin toimii. Syövästä kertomista ei voi vetää takaisin, joten kertomisen tapaa ja keinoja on hyvä punnita.

Syövästä puhuminen työpaikalla

Työpaikat ovat tunnetusti täynnä myös uteliaita ihmisiä ja huhut yleensä kiertävät nopeasti. Joku saattaa haluta katkaista huhuilta siivet ja sen takia kertoa poissaolostaan tai sairaudestaan avoimesti. Tämä voi olla hyvä vaihtoehto turhan spekuloinnin ehkäisyssä. Avoin kertominen voi toimia sellaisessa työyhteisössä, jossa työyhteisön välit ovat lämpimät ja ihmiset tuntevat hyvin toisensa. Luottamuksellisessa ympäristössä vaikeistakin asioista kertominen voi olla luontevaa ja helpompaa sekä toimia työyhteisöä entisestään lähentävänä tekijänä. Jos työkulttuuri on valmiiksi sellainen, että välit ovat kireät tai hankalat ja työyhteisössä vallitsee luottamuspula, niin avoimen kertomisen hyötyjä ja haittoja on hyvä tarkasti pohtia.

Jos ei itse halua kertoa poissaolosta tai sairastumisesta työyhteisössä, voi pyytää esimerkiksi esihenkilöä tai muuta luottohenkilöä toimimaan viestinviejänä. Ennen kuin asiasta kerrotaan työyhteisölle, on hyvä puhua yhdessä viestinviejän kanssa omista toiveistaan ja siitä, miten toivoo asiasta kerrottavan sekä mitä viesti voi sisältää. Kaikkea ei tarvitse paljastaa, siksi rajoista on järkevää keskustella. Moni toivoo, että sairastuminen ei muuta ihmissuhteita ja että sairastuneeseen suhtaudutaan edelleen samana ammattilaisena kuin aikaisemmin. Usea ihminen on sanonut, että ei halua saada syöpäleimaa tai halua “harrastaa syöpää”, vaan toivoo edelleen tulevansa kohdatuksi entisenä itsenään. Työterveydestä voi myös tarvittaessa kysyä neuvoa tai yhdessä työpsykologin tai työterveyslääkärin kanssa miettiä, miten sanoittaa oma poissaolo ja missä omat rajat menevät.

Vinkkejä työnhakijalle

Miten työnhaussa olevan tai työttömän kannattaa menetellä oman sairautensa osalta? Työikäisten syöpään sairastuneiden kanssa käydyissä keskusteluissa on useasti tullut esille se, että ei halua työllistyä sellaiseen organisaatioon, jossa syöpään sairastunut koetaan työntekijäksi, joka voi millä hetkellä hyvänsä jäädä sairauslomalle. Tässä on omat hyvät puolensa, mutta asiaa kannattaa katsoa laajemmin.

Strategisesti ajatellen en suosittelisi mainitsemaan syövästä tai aukosta CV:ssä ansioluettelossa, koska ansioluettelo toimii väylänä mahdolliseen työhaastatteluun. Jos aukko CV:ssä tai poissaolo tulee puheeksi, työnhakijan ei tarvitse avata omaa sairaushistoriaa, vaan voi kertoa sen verran kuin itse haluaa. Jos haluaa puhua omasta diagnoosista tarkemmin, ei kannata pitäytyä yksityiskohtaisessa sairauskertomuksessa, vaan voi yleisemmin kertoa omasta tilanteesta ja suunnata katse tulevaisuuteen. Aukkoa voi kuvata myös sen kautta, mitä kokee oppineensa poissaolon aikana tai sairastumisen myötä ja avata esimerkiksi niitä vahvuuksia, joita sairastuminen on tuonut mukanaan tai edesauttanut.

Vaikka syövästä kertomiselle ei ole one size fits all -keinoa, jokaiselle löytyy taatusti se oma luonteva tapa puhua asiasta. Millaisia kokemuksia sinulla on syövästä puhumisesta työelämässä?

Lopuksi vielä vinkkinä Macmillan Cancer Supportin erinomainen video “Talking about cancer at work” (englanniksi).

Tutustu myös Syopajatyo.fi-sivuston aineistoihin. Sivulta löydät tietoa sekä sairastuneille että ammattilaisille. Esihenkilön tietopaketissa on konkreettisia työkaluja ja vinkkejä työnantajalle sairastuneen työntekijän tukemiseen ja kohtaamiseen sekä sairauspoissaolon käsittelyyn ja työhön paluun suunnitteluun.

Tuoreena vinkkinä Syöpä ja työelämä -teemaiset videot. Myös Terveisiä työelämästä -blogisarjan kirjoitukset ja Syöpä ja työ -podcast tarjoavat vertaistuellisia tarinoita erilaisista työelämään paluun tarinoista ja poluista.

Kaunista ja hyvänlaatuista talvea kaikille!

Emma Andersson

Kirjoittaja toimii edunvalvonnan erityisasiantuntijana Suomen Syöpäpotilaat ry:ssä.