Lymfaturvotus ja lämpö

22.5.2020

Luvassa lämpenevää ja lisää lymfaturvotusta

Marjo Sorsa

Marjo Sorsa

TtM, sh, esh, sihteeri ja talousvastaava

Kolean kevään jälkeen sään lämpeneminen ilahduttaa kovasti – mutta samalla iskee pienoinen paniikki. Lisääntynyt lämpö tarkoittaa lisää senttejä jo ennestään turvonneeseen jalkaan. Turvonneet lymfajalat ovat kulkeneet läpi talven tukisukissa ja pitkissä housuissa. Kohta tekisi mieli jo keventää vaatetusta, mutta miten? Tukisukista ei voi luopua kuumimpana hellepäivänäkään!

En nauti kesistä enää samalla tavalla. Paksu, painava jalka, jonka olen talven ajan voinut kätkeä pitkiin housuihin, kaipaisi kovasti jotain viileämpää. Jo pelkät tukisukat ovat todella kuumat ja niiden jalkaan kiskominen on tuskastuttavaa! Niiden lisäksi ei haluaisi mitään ylimääräistä peitettä. Kesällä olen uskaltanut ottaa hieman omaehtoista vapautta jättämällä terveestä jalasta tukisukan pois. (Käytän terveessäkin jalassa tukisukkaa turvotuksen ehkäisemiseksi.) Massiiviseen alaraajaan on vaikea löytää sopivia housuja ja jalkineita, mutta se on myös huomattava esteettinen ongelma. Puoliero jalkojeni välillä on suuri ja esim. shortseissa ero korostuu.

Minä ja jalkani pitävät uimisesta. Yleisillä uimarannoilla ei oikein huvita enää käydä, sillä paksu jalka herättää mielestäni liikaa huomiota. Olen yrittänyt täällä pk-seudulla navigoida pieniä ja rauhallisia metsälampia. Pieniä olen löytänyt, mutta rauhallisia yhä vähemmän. Tästä syystä uimakauteni rajoittuu useimmiten koulujen kesälomien ulkopuolelle. Kiitos ystävät, otan tänäkin kesänä mökkikutsujanne ilolla vastaan! En ole vaativa. Kaukainen korpimökkikin kuulostaa kutsuvalta, jos sen lähettyvillä on edes pieni lätäkkö jalkojen liottamiseen.

Selaan nettikauppoja yhä epätoivoisemmin. Pitäisi kai löytää jotain kivoja pitkiä hameita tai mekkoja. Löydän paljon isoja kukkakuvioita. Hah. Näyttää varmaan kivalta! Taidanpa viettää kesää omalla puutarha-biitsillä. Hautaudun jättivarjon alle, pois auringon ja muiden ihmisten katseilta. Joinain päivinä kaivan esiin kivaa luettavaa, nautin kukkien tuoksusta ja lintujen laulusta. Bongailen perhosia. Nautitaan Suomen lyhyestä suvesta – kukin itsellemme sopivalla tavalla.

Kirjoittaja: Marjo Sorsa

Gynekologisten syöpäkasvainten leikkauksen yhteydessä poistetaan usein myös imusolmukkeita. Jos syöpälöydös on suuri tai pesäkkeitä on useita, imusolmukkeita poistetaan heti suurempi määrä. Imusuonistoon kohdistuva rasitus voi nousta hyvin korkeaksi, jos sytostaattihoitoja annetaan syöpäleikkauksen jälkeen, jolloin imusuonisto on jo vahingoittunut. Imuneste- eli lymfaturvotus syntyy, kun imusuoniston kuljetuskapasiteetti ei enää riitä poistamaan kudoksesta sille tarkoitettua kuormaa.

Lymfaturvotuksen oireita ovat raajojen turpoaminen, ihomuutokset, raajojen kipu ja epämukavuus, liikerajoitteet ja turvotus, johon ei sormella painettaessa jää kuoppaa.
Lymfaturvotus kehittyy asteittain oireettomasta vaiheesta palautumattomaksi. Lymfaturvotus heikentää immuunipuolustusta ja riski sairastua ihon ja ihonalaiskudosten infektioihin (esim. ruusu eli erysipelas) kasvaa.

Lymfaturvotusta hoidetaan mm. manuaalisella lymfaterapialla ja kompressiosukilla. Potilaat saavat näitä hoitoja vaihtelevasti ja alueelliset erot ovat suuret. Lymfaturvotuksen itsehoitoon kuuluu mm. aktiivinen, kevyt liikuta. Turvonneen alaraajaan ihon vahingoittumista ja ihorikkoja tulisi välttää tulehdusriskin takia. Ulkona ei saisi liikkua avojaloin ja luonnossa liikkuessa tulisi käyttää pitkiä housuja. Hyönteisten pistoja tulisi välttää ja iho suojata hyvin auringolta.

0 vastausta

Jätä vastaus

Haluatko osallistua keskusteluun?
Jätä vastaus

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.