Tietoa, tukea ja toivoa

Se alkaa siitä, kun jotain poikkeavaa löytyy ja herää pelko, onko kyseessä jotain pahanlaatuista. Tutkitaan ja iso osa selviää ajatuksella mahdollisesta syövästä, mutta osalle siitä tulee todellisuutta. Hoitajana olemme mukana, kun potilaalle tämä tieto kerrotaan. Silloin on tilanne, jossa voimme olla läsnä ja kolme sanaa tieto, tuki ja toivo tulevat ajankohtaisiksi.

Ehkä elämän suurin pelko konkretisoituu. Normaalin, turvallisen arjen kylkeen tulee pelko ja epävarmuus tulevasta. Usein hämmästelemme, miten tyynesti naiset vastaanotolla tiedon ottavat vastaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, että niin olisi. Mielessä myllertävät jo siitä hetkestä varmasti hyvin voimakkaat tunteet, joiden käsittelyn aloittaminen vaatii monilta pysähtymistä. Naiset ovat erilaisia. Osa haluaa heti kaiken mahdollisen tiedon ja kysymyksiä riittää, osa on vaiti eikä osaa kysyä, jolloin meidän tehtävämme on kertoa ja rohkaista. Jotkut eivät halua tietää mitään ylimääräistä vaan haluavat ottaa asioista selvää vasta niiden ollessa ajankohtaisia. Yksilöllisten toiveiden kunnioittaminen on tärkeää. Tärkeää on hoitajan ja syöpäpotilaan luottamuksellinen suhde, jossa kumpikin uskaltaa olla oma itsensä. Ammatillisuus on tärkeä, mutta yhtä tärkeää on inhimillinen ihmisen kohtaaminen.

Hoitajanakin Suomessa olemme etuoikeutettuja. Meillä on mielestämme parhaat mahdolliset hoidot käytettävissä ihan jokaiselle ja hoidon tulokset ovat parhaat mahdolliset. Kaikki maailman tieto käytettävissä ja jaettavissa potilaille. Järjestämme aikaa ja mahdollisuuden yhteyden ottamiseen milloin vain. Meillä on verkostot, joita voimme konsultoida esim. lääkärit, sosiaalihoitajat, kuntoutusohjaajat, sielunhoitajat, ravitsemusterapeutit, seksuaaliterapeutit, psykiatriset hoitajat, Syöpäyhdistys vain muutamia mainitaksemme. Kirjallista materiaalia on jaettavaksi hyvin suullisen tiedon tueksi.

Erityisen herkällä alueella syövän suhteenkin liikutaan, kun on kyseessä gynekologinen syöpä. Harvoin siitä kovin yleisesti puhutaan, vaikka onneksi yhä useammin sitäkin tapahtuu julkisuudessa. Gynekologisen alueen syöpä on kiinteästi sidoksissa naiseuteen, minäkuvaan ja seksuaalisuuteen. Kelpaanko tällaisena, kehossa tapahtuu monenlaista leikkausten ja varsinkin hoitojen seurauksena. Muutokset ovat osin ohi meneviä, jotkut pysyviä. Hoitojen aikana epävarmuus ja pelko tulevasta huolestuttavat usein kovastikin. Parisuhdekin joutuu koetukselle, mutta kumppanin tuki ja ymmärrys tilanteesta auttavat. Siinäkin hoitaja voi olla apuna, kannustaen läheisiä osallistumaan ohjauksiin ja ottamalla heidätkin huomioon.

Herkällä korvalle, kokemuksella ja tiedolla haluamme olla tukena ja luoda toivoa ihan jokaiselle potilaalle ja hänen läheiselleen. Meillä keskussairaalassa on hyvä tilanne, kun kyseessä on pieni yksikkö ja hoitajat aina samat. Potilaat tulevat hyvinkin tutuiksi hoitojen ja seurantojen aikana. Usein yhteinen matka heidän rinnallaan kestää vuosia. Pyrimme tekemään tätä arvokasta työtä aina sydämellä ja ammattitaidolla.

Kaija Syrjälä, sairaanhoitaja

Arja Vähäsöyrinki, apulaisosastonhoitaja