Olen Taru Salovaara, sosiaali- ja terveysalan ammattilainen sekä aktiivinen järjestötoimija. Aloitin yhdistyksen hallituksessa viestintävastaavana ja ns. joka paikan höylänä. Vuoden 2022 alusta tulin valituksi yhdistyksen puheenjohtajaksi. Toimin myös HUSin nuorten aikuisten syöpäpotilaiden asiakasraadin jäsenenä kaudella 2021-2022.

Viimeisimpänä olen työskennellyt sairaanhoitajana kotisairaalassa – käytännössä siis viemme sairaalatasoista hoitoa ihmisten koteihin. Kotisairaalassa hoidetaan paljon myös palliatiivisia potilaita, joista valtaosalla on taustalla parantumaton syöpä.

Sairastuin itse kohdunkaulan syöpään vuonna 2017 ollessani 25-vuotias. Saman ikäistä vertaistukea ei juurikaan ollut saatavilla, eikä varsinkaan tämän syövän osalta. Hedelmällisyyteen liittyvistä suojaavista toimenpiteistä ei keskusteltu. Hoidon suunnittelussa vain todettiin hoitojen tarkoittavan lähes 100% varmuudella, että hoitojen jälkeen en voi lapsia saada.

Sairastuessani olin vasta aloittanut opintoni sairaanhoitajaksi. Siinä mielessä olin onnekkaassa asemassa, että edelliset vuodet olin ollut vakituisesti töissä ja näin ollen sairauspäivärahani perustui näihin vuosiin, ei opiskeluajan tuloihin. Kuten syövän sairastaneet hyvin tietävät, monesti sairastumiseen liittyy paljon erilaisia kuluja, joita pelkällä opintotuella en olisi mitenkään pystynyt maksamaan.

Alan opinnoissa pysähdyin miettimään sitä, kuinka tärkeää syöpää sairastavien on pitää ääntä itsestään, sillä nykyisessä opintosuunnitelmassa syöpä on vain pieni pintaraapaisu muiden asioiden joukossa. Kuinka hoitohenkilöstö voisi tietää kaikesta siitä, mitä olemme kohdanneet ja miten syöpä vaikuttaa elämäämme, jos edes perusasioita ei opeteta koulussa? Työssäni olen kohdannut hajanaisen järjestelmän haasteet. Moni jää ilman tarvitsemaansa apua ja tukea, eikä välttämättä edes tiedä oikeuksistaan. Kaikkien näiden asioiden parantamiseksi haluan osaltani tehdä töitä.