Sana syöpä herättää useimmissa ihmisissä kauhunsekaisia tunteita ja pelkoja. Kuolemanpelko on yleisin ja primitiivisin reaktio. Pelko ja huoli herää omasta, mutta parisuhteessa myös kumppanin jaksamisesta. Mitä minulle tapahtuu, mitä meille tapahtuu, onko meistä toistemme tukijaksi? Useimmat tutkimukset osoittavat, että syöpään sairastuneille läheisten ja puolison tuki on korvaamaton voimavara. Jos ihmisille tehtäisiin gallup aiheesta: Olisitko puolisosi tukena, jos hän sairastuisi vakavasti? -suurin osa vastaisi hetkeäkään miettimättä olevansa ehdottomasti. Vaikka olisimme täysin varmoja omasta roolistamme kumppanin sairastuessa, meille iskisi helposti päinvastaisessa tilanteessa suuri epävarmuus ja huoli: kestäisikö kumppanini?
Syöpään sairastuneelle ja hänen kumppanilleen tulisi aina tarjota kriisiapua diagnoosin varmistuessa. Terve kumppanikin tarvitsee asianmukaista tietoa ja henkistä tukea käsitelläkseen uutista ja kyetäkseen olemaan tukena sairastuneelle. Olisi toivottavaa, että molemmat voisivat käsitellä asioita myös erikseen asiantuntijoiden kanssa, jolloin kumpikaan ei kuormittaisi liikaa toisiaan huolillaan. Keskusteluapu lisää myös pariskuntien avoimempaa keskusteluyhteyttä sairauden aiheuttamista tunteista. Työssäni seksuaaliterveyspoliklinikalla tapaan gynekologisia syöpäpotilaita, jotka kokevat haastavaksi keskustella kumppanin kanssa syöpään liittyvistä asioista. Puhumattomuuden vuoksi tehdään helposti vääriä johtopäätöksiä toisen ajatuksista ja tunteista. Voidaan kuvitella, ettei kumppani välitä tai hän ei ole kiinnostunut sairastuneen voinnista tai murheista. Puhumattomuuden alle voi kuitenkin kätkeytyä syvä huoli sairastuneen menettämisestä tai hänen voinnistaan. Kun parisuhteessa vallitsee avoimuus ja turvallisuus, on helpompi kertoa omasta haavoittuvuudestaan ja paljastaa omaa tarvitsevuuttaan toiselle. Kun uskaltaa avautua herkimmistäkin asioista, rohkaisee se myös kumppania kertomaan vaikeistakin tunteista ja peloista.

Gynekologinen syöpä ja seksuaalisuus parisuhteessa

Seksuaalisuus koetaan tärkeäksi osaksi parisuhdetta ja sen onnellisuutta. Seksuaalisuuden haasteet ovat yleisiä etenkin gynekologiseen syöpään sairastuessa. Gynekologinen syöpä kohdistuu seksuaalisesti tärkeisiin elimiin, jolloin seksuaalitoiminnot herkästi kärsivät syövän lisäksi sen eri hoidoista. Seksuaalielämä voi olla katkolla myös syövän suistaessa elämän pois raiteiltaan ainakin joksikin aikaa. Jos seksuaalielämä on koettu tärkeäksi osaksi parisuhdetta, sen väliaikainenkin puuttuminen voidaan kokea haastavaksi. Toisaalta aiemmin seksuaalisesti aktiivinen pariskunta on motivoituneempi etsimään korvaavaa intiimiä kanssakäymistä. Vaikkei seksuaalielämä parisuhteessa sairastumisen hetkellä näyttelisikään suurta roolia, on läheisyyden, kosketuksen ja hellyyden tarve kuitenkin jokaisella. Seksuaalielämä palautuu usein alun hetken hiljaiselon jälkeen parisuhteen aiemmalle seksuaalielämän tasolle. Sairastuminen on saattanut jopa lisätä läheisyyttä ja kosketusta, jolloin seksuaalielämä voi myös syventyä.
Seksuaalisuus tulisikin aina ottaa puheeksi jossain hoidon vaiheessa. Tutkimusten mukaan sairastuneet ja heidän kumppaninsa toivovat aloitetta aina lääkäriltä ja henkilökunnalta. Potilaat tulisi ohjata tarvittaessa myös seksologian alan asiantuntijoiden vastaanotolle ja mielellään kumppanin kanssa yhdessä. Seksuaalineuvojalta tai -terapeutilta saa käytännön neuvojen lisäksi kannustusta ja ohjausta seksuaalisuuteen liittyvien ajatusten ja toiveiden avautumisesta myös kotona.
Tällä viikolla vietämme kansallista parisuhdeviikkoa. Viimeistään nyt tulisi nostaa yhdeksi tärkeimmäksi hoidon osa-alueeksi syöpään sairastuneen kumppanin huomioiminen syövän eri vaiheissa. Kumppanin antama tuki lisää sairastuneen hyvinvointia ja vähentää syövän ja sen hoitojen aiheuttamaa kuormitusta. Kannustankin nyt sairastuneita ja heidän kumppaneitaan vaatimaan psyykkistä tukea ja seksuaalineuvontaa, ellei sitä sairaalan henkilökunta pyytämättä tarjoa.