HPV-liitännäisen syövän hoidon kehittäminen

Päivi Heinonen Sh, seksuaaliterapeutti, kriisihoitaja

Päivi Heinonen

Seksuaalisesta tuesta vastaava

HPV (human papilloma virus) eli papilloomavirus aiheuttaa mm. suun, kielen, nielurisojen ja kurkunpään sekä peräaukon, peniksen, ulkosynnyttimien, emättimen ja kohdunkaulan syöpää.

European Cancer Organization HPV Network on syksyllä 2020 laatinut suunnitelman, A Four Step Action Plan to Eliminate HPV Cancers in Europe, HPV-peräisten syöpien ennaltaehkäisemiseksi ja vähentämiseksi. Suunnitelma sisältää neljää keskeistä toimenpidettä.

Nämä toimenpiteet ovat:
• HPV:n ehkäisy sukupuolineutraalien rokotusohjelmien kautta
• Varhainen toteaminen HPV-testauksen avulla
• Tietoisuuden ja koulutuksen lisääminen HPV:stä
• HPV:n aiheuttaman syövän hoidon kehittäminen

Tähän julkaisuun on koottu suunnitelma neljänteen toimenpiteeseen liittyvät keskeisimmät asiat.

HPV-liitännäiset syövät ja hoidon tulevaisuus

HPV:n aiheuttamien eri syöpien eloonjäämisessä on suuria eroja. Yhdysvalloissa tehdyssä potilastuloksia tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että 5 vuoden ikävakioitu suhteellinen eloonjäämisprosentti oli 66% vulvan alueen ja peräaukon syövissä, 64% kohdunkaulan syövissä, 53% emättimen syövissä, 51% suu- ja nielunsyövissä ja 47% penissyövissä. (74)

Myös tiettyjen HPV:een liittyvien syöpien eloonjäämisluvuissa on suuria eroja eri puolilla Eurooppaa. Vuosina 2010–2014 kohdunkaulan syöpään sairastuneista naisista ikävakioitu viiden vuoden eloonjäämisprosentti vaihteli Islannin 80 prosentista, Norjan ja Kyproksen 73 prosentista Latvian 56 prosenttiin ja Puolan ja Bulgarian 55 prosenttiin. EU-maiden keskiarvo oli 63 prosenttia. (75,76). Samanlaista eriarvoisuutta on havaittu muiden HPV: n aiheuttamien syöpätyyppien osalta: vuosina 2000– 2007 diagnosoitujen henkilöiden ikävakioitu viiden vuoden eloonjääminen vaihteli Euroopan maissa HPV:n aiheuttaman peräaukon syövän osalta 47 prosentista 81 prosenttiin (77), 40 prosentista 65 prosenttiin emättimen ja vulvasyövän osalta, 30 prosentista 60 prosenttiin penissyövän osalta ja 30 prosentista 65 prosenttiin suu- ja nielusyövissä (78). Eloonjäämisluvut ovat huomattavasti alhaisemmat monissa Keski- ja Itä-Euroopan maissa, mikä osittain heijastaa eroja korkealaatuisen syövän hoidon ja hoidon saatavuudessa.

HPV:n aiheuttamien syöpien kliinistä hoitoa varten on nyt olemassa yhteneväiset ohjeet, joita noudattamalla saataisiin parempia ja tasapuolisempia tuloksia kaikkialla Euroopassa. ESGO, European Society for Radiotherapy and Oncology (ESTRO) ja European Society of Pathology (ESP) ovat laatineet ohjeet kohdunkaulan syöpää sairastavien potilaiden hoitoon kaikkialla Euroopassa (79).

ESGO:n ja EFC:n kehittämä yhteneväinen hoito-ohjeistus kolposkopiasta (=kohdunsuun tähystys) julkaistaan pian. Ohjeistuksessa suositellaan kohdunkaulan syövän seulontaohjelmassa havaitun riskipotilaan ohjaamista koulutetun kolposkopistin hoitoon ja että hänelle toimitetaan kirjalliset tiedot ennen kolposkopiaa. Lisäksi CIN: n (kohdunkaulan esisyöpä) paikallinen hoito on suoritettava kolposkooppisessa ohjauksessa ja mahdollisuuksien mukaan polikliinisenä toimenpiteenä paikallisanestesiassa.

Anaalisyövän diagnosointia, hoitoa ja seurantaa koskevat ohjeet ovat laatineet European Society for Medical Oncology (ESMO), European Society for Surgical Oncology (ESSO) ja ESTRO (80). HPV:n aiheuttamien pään ja kaulan alueen syöpien kliinisessä hoidossa olisi noudatettava parhaita olemassa olevia esim. Yhdysvaltojen Kansallisen Syöpäinstituutin (81) tai Yhdistyneen kuningaskunnan monitieteellisen ryhmän (82) laatimia hoito-ohjeita. ESMO on julkaissut myös penissyövän kliiniset hoito-ohjeet (83).

Resurssitekijät vaikuttavat kliinisten ohjeiden onnistuneeseen toteutukseen, kuten potilaan oikea-aikaiseen hoitoon pääsyyn erikoissairaanhoidossa (esim. moniammatilliseen syöpähoitokeskukseen), lääkkeiden saatavuuteen, sairaanhoitohenkilöstön koulutukseen ja moniin muihin tekijöihin, kuten yleiseen tietoisuuteen syövän oireista. Joissakin maissa tämä toteutuu paremmin kuin toisissa. Syöpäsairauksien lääketieteelliset tutkimukset jokaisessa maassa voisivat auttaa tunnistamaan puutteita ennaltaehkäisystrategioissa ja olla toiminnan alkuunpanijana.

Huomiota on kiinnitettävä myös syöpähoitoja saavien potilaiden elämänlaatuun ja hoitojen sivuvaikutuksiin. Kohdunkaulan syövästä selvinneillä on usein virtsarakon ja suoliston toimintahäiriöitä, seksuaalisia ongelmia, lymfaturvotusta (raajojen turvotusta) ja psykososiaalisia ongelmia (84). Suu- ja nielusyövästä selvinneet kohtaavat usein erityisiä ongelmia suun kuivumisen, nielemisen, pureskelun sekä puheeseen ja ulkonäköön liittyvien huolenaiheiden kanssa (85). Anaalisyövästä selvinneet kärsivät myös vakavista pitkäaikaisista vaikutuksista elämänlaatuun, kuten suolisto-, virtsatie- ja seksuaaliongelmista (86).

Lähteet:

74. Razzaghi H, Saraiya M, Thompson TD, et al. Five-year relative survival for human papillomavirus-associated can-cer sites.Cancer 2018;124(1):203-211. doi:10.1002/cncr.30947

75. OECD/EU (2018). Health at a Glance: Europe 2018: State of Health in the EU Cycle. OECD Publishing, Paris. https://doi.org/10.1787/health_glance_eur-2018-en (accessed 16 June 2020).

76. Allemani C, Matsuda T, Di Carlo V, et al. Global surveillance of trends in cancer survival 2000–14 (CONCORD-3): analysis of individual records for 37 513 025 patients diagnosed with one of 18 cancers from 322 popula-tion-based registries in 71 countries. Lancet.2018 Mar 17;391(10125):1023-107.

77. Information Network on Rare Cancers (RARECAREnet) project’s online analysis tool: http://rarecarenet.eu/anal-ysis.php (accessed 22 June 2020; data collected: age-standardised five-year survival for anal squamous cell carcinoma).

78. European Cancer Information System (ECIS). https://ecis.jrc.ec.europa.eu/index.php (accessed 22 June 2020).

79. Cibula D, Pötter R, Planchamp F, et al. The European Society of Gynaecological Oncology/European Society for Radiotherapy and Oncology/European Society of Pathology Guidelines for the Management of Patients With Cervical Cancer. International Journal of Gynecological Cancer 2018;28(4):641-655. doi: 10.1097/IGC.0000000000001216.

80. Glynne-Jones R, Nilsson PJ, Aschele C, et al. Anal cancer: ESMO–ESSO–ESTRO clinical practice guidelines for diag-nosis, treatment and follow-up. Radiotherapy and Oncology 2014;111(3):330-339. doi: 10.1016/j.radonc.2014.04.013.

81. National Cancer Institute. Head and Neck Cancer – Health Professional Version. https://www.cancer.gov/types/head-and-neck/hp (accessed 17 June 2020).

82. Mehanna H, Evans M, Beasley M, et al. Oropharyngeal cancer: United Kingdom National Multidisciplinary Guidelines. The Journal of Laryngology and Otology 2016;130(S2):S90-S96. doi:10.1017/S0022215116000505.30VIRAL PROTECTION: ACHIEVING THE POSSIBLE A FOUR STEP PLAN FOR ELIMINATING HPV CANCERS IN EUROPE

83- Van Poppel H, Watkin NA, Osanto S, et al. Penile cancer: ESMO Clinical Practice Guidelines for diagnosis, treat-ment and follow-up. Genitourinary Cancers 2013;24(S6):VI115-VI124. doi: 10.1093/annonc/mdt286.

84. Pfaendler KS, Wenzel L, Mechanic MB, et al. Cervical cancer survivorship: long-term quality of life and social sup-port. Clinical Therapeutics 2015:37(1):39-48. doi: 10.1016/j.clinthera.2014.11.013.

85. Michaelson SH, Grønhøj C, Michaelsen JH, et al. Quality of life in survivors of oropharyngeal cancer: Asys-tematic review and meta-analysis of 1366 patients. European Journal of Cancer 2017;78:91-102. doi: 10.1016/j.ejca.2017.03.006.

86. Sodergren SC, Gilbert A, Darlington AS, et al. Anal Cancer: Putting Health-Related Quality of Life at the Forefront. Clinical Oncology 2019;31(2):69-71. doi: 10.1016/j.clon.2018.10.010.