Sain ensimmäisen syöpädiagnoosini vuonna 2019 täysin odottamatta. Kun syöpä uusiutui ja sain syksyllä 2023 tiedon, ettei sitä enää voida parantaa, oli se valtava järkytys. Toivuttuani aloin etsiä uusia tapoja vahvistaa hyvinvointiani ja löytää merkitystä arkeen. Sairastan pehmytkudossarkoomaa (leiomyosarkooma), joka on harvinainen syöpämuoto.

Olen löytänyt voimaa ja suuntaa liikkumisen edistämisen opinnoista, joissa keskityin erityisesti siihen, miten syöpään sairastuneita voidaan tukea fyysiseen aktiivisuuteen ja liikuntaan. Tutkimus osoittaa selvästi, että liikunnalla on myönteisiä vaikutuksia ennen hoitoja, niiden aikana sekä niiden jälkeen. Ja kuitenkin, omalla hoitopolullani olen huomannut, ettei liikuntaa riittävästi suositella, vaikka sen hyödyt syöpään sairastuneelle ovat kiistattomat.

Olen liikkumisen, hyvinvoinnin ja pedagogiikan asiantuntija, ja minulle erityisen lähellä sydäntä on syöpään jo sairastuneiden hyvinvointi ja jaksaminen. Kokemukseni mukaan heidän arjen jaksamistaan ja hyvinvointiaan ei huomioida riittävästi syövänhoidossa, mikä tekee syöpäyhdistysten työstä erittäin tärkeää. Syöpäyhdistykset voivat näyttää suuntaa, olla niin edelläkävijöitä kuin vierellä kulkijoita ja tukea sekä terveydenhuollon toimijoita että sairastuneita.

Uskon vahvasti, että liikunnan tulisi olla luonteva osa jokaisen syöpäpotilaan hoitoa ja kuntoutusta. Liikunta voi tarjota paitsi voimaa ja jaksamisesta arkeen, myös tukea henkistä hyvinvointia ja joissakin tapauksissa jopa parantaa hoitojen tehoa. Haluankin omalta osaltani olla edistämässä liikuntaa syöpään sairastuneiden hoidossa ja tuomassa lisää liikunnan asiantuntijuutta hoitopolulle.

TAKAISIN SIVULLE HALLITUS JA SÄÄNNÖT >>